Dakota
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Erakko |
Taivaslaulu oli menettänyt pentunsa. Se oli musertanut naaraan ja tämän kumppanin täysin. Mutta sitten, kuin armonlahjana, Corona oli saapunut leiriin mukanaan kaksi kissaa – ja pentu.
Toisen kissoista tunnistin aiemminkin alueellamme vierailleeksi erakkonaaraaksi, joka oli jäänyt meille ja Kuolonklaanille velkaa riistavarkaudesta. Hänen lisäkseen mukana oli pilkukas naaras, joka katsoi ympärillään olevia kissoja siniset silmät täyttyen kyynelistä. Naaras löyhkäsi Kuolonklaanille. Oranssin kirjava pentu nukkui rauhallisesti, se ei vaikuttanut häiriintyvän hälinästä.
Villisieluksi esittäytynyt kuolonklaanilainen pyysi Taivaslaulua pitämään huolta pennustaan. Kuunneltuani hänen sydäntä raastavan tarinansa, minun alkoi käydä häntä sääliksi. Tunsin kuitenkin oloni hieman ulkopuoliseksi koko tilanteessa, joten heti kun Taivaslaulu myöntyi ottamaan pennun siipiensä suojaan, livahdin omille teilleni.
Olin tietysti iloinen, että pentu sai uudet vanhemmat Merkuriuksesta ja Taivaslaulusta. He olivat saaneet kärsiä tänään tarpeettoman paljon. Ruskapentu tulisi olemaan hyvissä käpälissä.
Kuljettuani vähän matkaa joen viertä vastavirtaan, Timi juoksi minut kiinni. Kolli pysähtyi hengästyneenä vierelleni. Vilkaisin häntä hiukan huvittuneena, mutten sanonut mitään.
”Aika villiä menoa tuolla, vai mitä?” Timi sanoi saatuaan ilman kiertämään jälleen kunnolla keuhkoissaan. Nyökkäsin vähän. Hän yritti viritellä keskustelua, huomasin sen kyllä, mutta totta puhuakseni en ollut juuri nyt juttutuulella.
Kävelimme joen suuntaa myötäillen eteenpäin hyvän matkaa, kunnes jossain välissä pysähdyin kalastamaan. Timi seurasi vähän kauempaa rannalta, kun nappasin ahvenen kiinni. Yritin vielä toisessakin paikassa kalaonneani, mutta kun en saanut enää mitään, päätimme lopulta palata takaisin leiriin.
Laskin ahvenen maahan pesän ulkopuolelle. Pesästä kuului ääniä, ilmeisesti kissat olivat siirtyneet sinne suojaan alkavalta sateelta. Minä kuitenkin halusin kastella turkkini ja nauttia vielä hetken kasvojani vasten puhaltavasta tuulesta, joten sanoin Timille jääväni vielä hetkeksi ulos istumaan. Pieni erakko oli nyökännyt ja luikkinut edeltä pesään.
Kävelin rantaan ja istahdin ison littanan kiven päälle. Katselin joen virtausta kuin lumottuna. Vedin ensin syvään henkeä ja puhalsin sitten keuhkoni hitaasti tyhjiksi. Toistin saman uudestaan muutaman kerran, kunnes ajatukseni häiriintyivät, kun kuulin pikkukivien rapisevan takanani. Käännyin ympäri katsomaan tulijaan.
//Joku?
//302 sanaa
