Dakota
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Erakko |
Viittasin hännälläni luonamme vieraana olevaa erakkonaarasta istumaan viereeni. Kissa otti anteliaan tarjoukseni mukisematta vastaan, mutta piti vaarin siitä, etteivät turkkimme päässeet vahingossakaan hipaisemaan toisiaan. En pannut pahakseni naaraan eleestä. Itseki olisin tehnyt tismalleen samoin, jos olisin hänen sijassaan.
Katselin ohitse virtaavaa vettä hiljaa. Erakkokaan ei sanonut mitään. Tämä uhkasi käydä kiusalliseksi. Minun pitäisi päihittää ylpeyteni ja tehdä aloite keskustelulle, sillä muuten saattaisimme istua tässä vielä huomennakin sanaakaan vaihtamatta.
”Olen Dakota”, sanoin, ja odotin, että naaras kertoisi oman nimensä. Kissa mittaili minua hetken katseellaan, ennen kuin nyökkäsi ja puhui.
”Voit kutsua minua Fetukseksi.” Hänen äänensä oli vähintäänkin yhtä hassun kuuloinen kuin ulkonäkönsäkin. En ollut koskaan nähnyt hänen näköistään kissaa. Eipä sillä, että olisin mitenkään jaksanut kiinnittää huomiota pintapuolisiin epäkohtiin jonkun ulkonäössä – enemmän minua kiinnosti, mitä liikkui seurustelukumppanini pään sisässä.
”Et vaikuta lainkaan sellaiselta kissalta, joka auttaisi kasvattamaan jonkun toisen pentua”, lausuin ajatukseni ääneen. Fetus kohautti lapojaan ja käänsi sitten vihreät silmänsä jokeen. Pidin hänen silmistään. Minusta ne olivat mystiset; sellaiset, joista ei voinut lukea kissan tunteita, tai saada minkäänlaista kuvaa persoonallisuudesta etukäteen. ”Älä käsitä väärin. Minusta on hienoa, miten sinunlaisesi kissa osaa kätkeä sisälleen monta kerrosta, joilla jokaisella taitaa olla oma tarinansa.”
Fetus pysytteli hiljaa, katse edelleen tiukasti alavirtaan päin kulkevassa jokivedessä. Ehkä olin osunut arkaan paikkaan, tai sitten hän ei ollut vain juttutuulella. Toisaalta, naaras oli pyytänyt lupaa saada liittyä seuraani, koska kaipasi rauhaa. Tunsin itseni hiukan typeräksi ollessani koko ajan äänessä, mutta pitkäaikainen hiljaisuus, etenkin vieraan kissan seurassa, oli minulle vaikeaa.
”Aiotko jäädä tänne täksi yöksi, vai lähdetkö omalle pesällesi?” päädyin lopulta esittämään kysymyksen, johon olisin tavallisesti turvautunut vasta viime kädessä. Yleensä jutunjuurta riitti monesta muusta aiheesta, mutta tämä Fetus vaikutti joka tapauksessa poikkeukselta, joten kaiketi normeistani poikkeaminen tällä kertaa oli ihan hyväksyttävää.
//Fetus?
//284 sanaa
