Dakota
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Erakko |
Kuuntelin tarkkaavaisesti Taivaslaulun ohjeistusta. Halusin sisäistää kaiken kuulemani hyvin, voidakseni sitten koettaa taitojani käytännössä. Pian naaras jakoi meidät jo pareihin: minä saisin vastustajakseni Merkuriuksen, sillä hän oli suurin piirtein minun kokoiseni. Jäljelle jäänyt Corona harjoittelisi Taivaslaulun kanssa.
Ensin Taivaslaulu näytti meille, miten liikkeet tuli suorittaa oikeaoppisesti. Seurasin hänen opetustaan silmä kovana, samoin tekivät veljekset. Sen jälkeen oli meidän vuoromme yrittää.
Kävelimme Merkuriuksen kanssa vähän kauemmaksi Coronasta ja Taivaslaulusta, jotta meillä olisi paremmin tilaa. Huomasin kookkaan kollin vilkuilevan aina silloin tällöin vaivihkaa veljensä ja kuolonklaanilaisnaaraan suuntaan.
”Kumpi hyökkää ensin?” kysäisin ystävältäni, ja sain kuin sainkin hänen huomionsa. Merkurius räpäytti silmiään pariin kertaan, tuo näytti miettivän jotakin. Sitten hän vastasi:
”Minä voin aloittaa.”
Nyökkäsin vähän ja siirryin noin hännänmitan verran taaksepäin. Laikukas kolli valmistautui hyökkäämään. Vatsassani lepatteli perhosia, kun odotin Merkuriuksen ensimmäistä siirtoa. Tekivätkö klaanikissat tällaista kaiken aikaa? Kävikö heille koskaan haavereita harjoituksissa? Pääni täyttyi lukemattomista kysymyksistä, mutta juuri nyt minulla ei ollut aikaa jäädä pohtimaan niihin vastauksia, sillä Merkurius näkyi syöksyvän jo kovaa vauhtia kohti.
Kun erakko oli melkein kohdallani, nousin huterasti kahden takajalkani varaan ja yritin torjua kollin iskun, mutta tasapainoni petti ja kaaduin maahan ennen kuin Merkurius ehti edes tavoittaa minut. Kolli luisui pysähdyksiin välttäen täpärästi törmäyksen.
”Oletko kunnossa?” hän kysyi ja katsoi minuun huolestuneen näköisenä. Nousin ylös ja nyökkäsin.
”Ei hätää. En vain osannut keskittyä tarpeeksi”, vakuuttelin ystävälleni. Korjasin asentoani ja lukitsin katseeni Merkuriukseen. ”Kokeillaan uudestaan. Tällä kertaa minä pysyn pystyssä.”
”Selvä on sitten”, Merkurius maukui epäröivän kuuloisesti, mutta tassutteli kumminkin takaisin lähtöpaikalle. Sitten hän lähti hölkkäämään uudestaan minua kohti.
Olin valmiina. Laskin mielessäni hetkiä kohtaamiseen, ja kun olin varma, että välimatka oli riittävä, nousin takajaloilleni ja puskin Merkuriuksen kauemmaksi itsestäni vapaita etujalkojani hyväksi käyttäen. Merkurius perääntyi, hänkin näytti tyytyväiseltä.
”Se meni hyvin”, tämä kehui.
”Kiitos, niin minustakin”, myönsin hymyillen, ja käännyin sitten katsomaan Coronaan ja Taivaslauluun päin. Kaksikko näytti harjoittelevan vielä. Siirsin katseeni takaisin Merkuriukseen.
”Meillä on vielä aikaa. Haluatko kokeilla toisinpäin?” ehdotin tälle.
//Merkurius? Toki myös Corona ja Taivas saa jatkaa :’D
//317
