Dakota
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Erakko |
Puskeuduin piikkihernetunneliin erakkoveljesten edellä. Jouduin kulkemaan hieman kumarassa ollakseni lyömättä päätäni oksiin. Tällaiset ahtaat paikat eivät olleet minun juttuni, eivät sitten ollenkaan.
Kun pääsin tunnelin toiseen päähän, jäin kohteliaasti odottamaan aivan sen tuntumaan. En halunnut antaa kuolonklaanilaisille aihetta syyttää meitä vielä kotirauhan rikkomisestakin riistavarkauden lisäksi.
Turkkini tuntui olevan täynnä muurahaisia, hyvä jos sain estettyä itseäni raapimasta. Tämä paikka aiheutti minussa aina monenlaista oireilua, jonka panin täysin klaanikissojen piikkiin. Heidän läsnäolonsa sai minut aina hermostumaan tarpeettomasti, vaikken antanutkaan sen näkyä ulkoisesti kumppaneilleni.
Pian pienikokoinen, puhtaanvalkea naaraskissa tassutteli luoksemme. Tunnistin hänet Taivaslauluksi soturin erikoisista eriparisilmistä. Ensimmäisenä naaraan katse hakeutui takanani seisoviin veljeksiin, erityisesti Merkuriukseen, kunnes hän sitten siirsi sen minuun.
Korjasin hieman asentoani. Halusin näyttää mahdollisimman edustuskelpoiselta ollessani vieraissa. Mutta ennen kaikkea halusin tehdä kuolonklaanilaiselle selväksi, etten pelännyt häntä tai hänen teräväkielisiä kavereitaan – ainakaan ylitsepääsemättömästi.
”Huomenta!” Taivaslaulu tervehti iloisesti. Hänen silmissään oli lämmin tuike, ja koko kissan olemus sai minut tuntemaan oloni turvalliseksi tämän seurassa.
”Huomenta”, vastasin tervehdykseen kohteliaasti ja levitin kasvoilleni ystävällisen hymyn. Merkurius ja Coronakin vastasivat naaraan tervehdykseen.
”Milloin aloitamme?” Corona kysyi viereltäni. Kastanjanruskea kolli oli tapansa mukaan innoissaan tästä uudesta, ainutlaatuisesta kokemuksesta. Ja kieltämättä olin itsekin poikkeuksellisen kiinnostunut tilaisuudesta saada opetusta kokeneemmilta kissoilta.
”Entä missä me harjoittelemme? Tuskin me täällä mahdumme riehumaan”, pohdin ääneen. Annoin katseeni vaeltaa leirissä, joka oli tullut minulle viime kuiden aikana hyvinkin tutuksi. Tosin, oikeastaan en edes tiennyt, mitä kaikkea se mahtoi sisälleen kätkeä.
Käänsin sitten katseeni takaisin Taivaslauluun ja odotin hänen vastaavan kysymyksiimme. Halusin päästä aloittamaan niin pian kuin vain suinkin mahdollista.
//Taivas ja veljekset?
//248 sanaa
