Fetus
//Kirjoittaja: Tipu
//Erakko |
Oli ollut aika tuskaista kulkea eteenpäin, tietämättä minne mennä. Aloin hiljalleen uskoa että menimme väärään suuntaan, tai kuljimme pelkkää ympyrää. Meillä ei ollut mitään varmuutta mitä kävi, sekä inhosin sitä. Kuitenkin Corona ei loppujen lopuksi ollutkaan niin ärsyttävä. Hän osasi aivan omilla aivoillaan ajatella, vaikka se tuntuikin joskus olevan vaikeaa. Saalistus tuntemattomilla mailla tuntui olevan jotenkin vaikeaa, kai se oli jatkuvasti kaksijalkaloiden lähellä olo joka vaikeutti asiaa. Kaksijalat osasivat jotenkin maagisesti karkoittaa kaikki saaliit pelkällä läsnäolollaan. Corona olikin itseasiassa metsästämässä jo, kun minä etsin meille lepo paikkaa tälle yölle. Yöt olivat selvästikkin lämmenneet nappaamis päivästämme, tuskin missään oli enää lunta, mitä pidin sekä myönteisenä sekä kielteisenä asiana. Kielteinen puoli oli se että aikaa oli mennyt aivan liikaa, eikä Corona ollut vieläkään kotona, eikä meillä nyt enää ollut varmuutta etteivät kaksijalat olleet siepanneet loppuja pienestä joukostamme. Meidä täytyi nyt vain toivoa että menimme oikeasti oikeaan suuntaan ja onni suosisi meitä. Hyvä puoli oli se, ettemme enää kuolleet unissamme kylmyyteen, sekä riistan löytäminen ei olisi aivan mahdotonta. Kuulin ulvaisun, ulvaisun? Kyllä, Corona ulvaisi, nostin pääni hermoissani, kun hän juoksi minua päin, sitten haukuntaa. Voi hiirenpapana, pinkaisin itsekkin juoksuun kollin takaa. En minä voinut hyökätä tuollaisen ison eliön perään! Corona jäi helposti taakseni kun juoksimme, hän se oli se jolla oli kynnet vielä tallella.
“Ala tulla! Jäät vielä sen hampaisiin!”, Huudahdin. kolli katsoi minua näreissään, tiettyhän minä tiesin ettei hänkään ihmeisiin pystynyt mutta pian tuo olisi variksen ruokaa jos ei tullut. Eikä minulla todellakaan ollut voimaa kantaa häntä karkuun.
//246 sanaa//Coro?
