Fetus
//Kirjoittaja: Tipu
//Erakko |
Olin kyllä kuullut klaaneista, olin tahalleni tullut tänne heitä häiritsemään, enkä ymmärtänyt heidän elintapaansa. Olla nyt yhdessä ja huolehtia toisistanne. Ei tulisi minulla toimeen. Repisin tuon klaanin hermoja tahallani, jotta he ymmärtäisivät pitää vain itsestään huolen. Painauduin kyyryyn kulkiessa pitkin rajaa aamulla, en tiennyt oikein mihin olin suuntaamassa, mutta hajun perusteella olin aivan oikeassa paikassa. En omannut varaa jäädä kiinni, sillä mitä kuulin, he käyttivät kynsiään taitavasti. En pitänyt oikein kynsiä vaihtoehtoina, sillä ne olivat minulta heikko kohta. En oikein osannut käyttää niitä hyväkseni. Kuitenkin juokseminen ei olisi huono vaihtoehto. Osasin saalistaa hyvin, joten se sai kelvata. Kumarruin kyyryyn haistelemaan, Myyrä. Painoin häntäni alas, niin ettei se heiluisi ylhäällä. Vaanin hiljaa eteenpäin. Tuo mussutti maassa jotain pähkinää. Kumarruin hieman, antaen itseni heilua. Syöksyin päin myyrää, saaden sen tassujeni väliin. Nopeasti riistin hengen myyrältä. Pudotin eläimen, kuullen äänen takanani.
”Näpit irti”, Ääni oli pehmeä, mutta mutta napakka. Hämmennyin, nostaen katseeni toiseen. Koko ruskea kolli, jolla näytti olevan valkoisia täpliä. Kiinnostavaa, tuskin tuo oli tuosta kuuluisasta klaanista. Lipaisin suunpieliäni, katsoen toisen meripihkaisiin silmiin.
”Tai mitä?” Kysyin, kolli näytti menevän hämilleen. Se riitti minulle ajaksi repäistä myyrän kahtia, sekä alkaa tuhoamaan sitä silpuksi. Ihan pilkallani. Olin saanut jo syötävää aiemmin, tämä olisi täsmälleen klaanin kiusaamista. Onnistuin väistämään kun kolli syöksyi kynnet ojossa kimppuuni varoittamatta. Näytin hampaitani, tuntien kuinka karvani pörhistyi. Painoin ruumiini alas, kun häntäni heilui puolelta toiselle raivokkaasti. En omannut kohta enää muuta vaihtoehtoa kuin juosta.
”Jos häädät minut nyt, löydät minut joka aamu aina vain takaisin täällä”, Tokaisin, katsoen kollia haastaen. Tuo ei näyttänyt olevan mieleen, sillä olin saada kynsistä naamalleni. Pingoin juoksuun, puoliksi toivoen saavani kilpailevan tahon. Katsahdin taakseni, huomaten kuinka kolli katsoi ympärilleen, lähtien kumminkin perääni. Juoksin reviirillä, niin kovaa kuin pystyin. Tunsin kuitenkin kuinka en jaksaisi pitkään. Pysähdyin viimein, katsellen ympärilleni hengästyneenä. Mitä tekisin? En voisi jäädä kiinni! Murisin itselleni typeryydestäni, minun olisi pitänyt olla jatkuvasti varuillani, näin ei saisi käydä. Jouksin hetken vielä, kunnes syöksyin lähimpään puskaan piiloon. Tämä antaisi minulle kenties hetken aikaa tasata henkeäni, tai sitten se harhauttaisi kollin kokonaan. Täytyisi kuitenkin pysyä hengissä, sillä en antanut kollin kuoleman olla tyhjänpäistä.
//346 sanaa
//Corona
