Fetus
//Kirjoittaja: Tipu
//Erakko |
hengitin hiljaa puskassa, kiroten tyhmyyttäni mielessäni, tiesin voivani päästä hengestäni nopeasti jos jäisin kiinni, enkä ymmärtänyt miten kolli oli päässyt näin niskan päälle. Kolli pian saavutti aukion jossa piileskelin, ja vaikka hän kuinka etsi, ei hän näyttänyt löytävän minua. Tuo toi mielihyvän päähäni hetkeksi, olin valmis hetken henkeäni tasattua valmis pinkomaan taas, ja kun olin päässyt sisemmäs klaanin reviiriä, voisinpas ehkä jopa saalistaa lisää, repiä sen kappaleiksi, sekä tuhota näin klaanin selviytymis mahdollisuuksia. Ei ilo heilläkään kestäisi ikuisesti, he saisivat tajuta että yksin elo olisi ainoa tie selviytymiseen. Kuitenkin kolli alkoi puhua minulle, vaikka olin valmis lähtemään juoksuun, jokin piti minua paikallani. Halusin selvitä hengissä, sentään en tyhmä ollut. Jokin tässä mätti, hän halusi että korvaisin riistan, mikä ei olisi vaikeaa, mutta hän itse ei halunnut minua tappaa? Odotappas mitä. Minulle oli sama mitä kissa olisi, olisiko klaanilainen, olisiko tuo erakko vai mitä, mutta jokin tässä haisi. Astelin lopulta pois puskista, kohdaten kollin katseen. En osoittanut pelkoa, vaan nostin kyseenalaistavana korviani, sekä kulmiani hänelle. Nostin myös päätäni, en aikonut alistua, en nyt, hyötyisin tästä vielä. Astelin hännänmitan päähän kollia, lopulta istahtaen. Puskani oli ollut suoraan hänen edessä, eikä hän ollut huomannut. Väräytin korvaani, sulkien silmäni asetin häntäni tassuilleni. Sitten käänsin taas katseeni tuohon.
”Tiedät itse että olen nopeampi, et voi ajaa minua, löydän keinon jolla itse mennä minne haluan. Mutta pelataan leikkiäsi. Mikset halua itse satuttaa minua. Ihan kuin minulla olisi jotain väliä, kissalle kuin sinulle. Toiseksi, mistä luotat että palautan saaliin, voin vain loikkia tieheni jos sanon tuovani riistaa. Kolmanneksi, voit jahdata minua miten pitkään haluat, kuten jo sanoit, et halua turhaa verta, et aio satuttaa minua. Jahtaa vain”, Loin rauhallisen katseeni kolliin, joka katsoi minua hämillään. Annoin kollille pienen hymyn tapaisen virneen, ei se kaunista nähtävää voinut olla.
”Fetus, se on nimeni, entä omasi?”, Kysyin, kun kolli yritti alkaa puhumaan, minua ei kiinnostaisi faktat kuinka hän jäljittäisi pesäni klaaninsa kanssa, en omannut moista nykyään, voisin juosta yötä päivää pois reviiriltä jos halusin. Hän voisi huutaa kaipaamansa teurastajan tänne nyt ja heti jos halusi, mutten ollut myöntynyt asiaan enkä kyllä kieltäytynytkään, mutta itse tiesin sen olevan tiukka ei. En saisi klaanien autosta mitään irti, moinen olisi vain hyödytöntä.
//360 sanaa
//Corona?
