Fetus
//Kirjoittaja: Tipu
//Erakko |
Katsahdin taas kerran rajaa, tällä kertaa oli yö, eikä kukaan ollut täällä nyt härnäämässä minua. Katsahdin yötaivaalle, jossa ei näkynyt pilven hattaraakaan. Pidin silmäni ja nenäni tällä kertaa en antaisi itseni jäädä kiinni. Kukaan ei ollut lähellä, hyvä. Haistelin vielä, lyötääkseni kanin laimean hajujäljen. Lähdin ääntä pitämättä, pää, sekä siro kehoni mukana kulkemaan kyyryssä. Kun haju voimistui, lähestyin jo toista rajan puolta, mutta en ihan. Jännitin lihakseni, katsoakseeni rusakkoa, joka puputti heinää. Oikein muheva saalis. Lipaisin suunpieliäni, liikuttaen lantiotani. Hyppäsin suoraan saaliin selkään, tai ainakin yritin. Sain kynsiini kanin karvaa, pingoin sen perään. Hetken juoksun päästä sain rusakon kiinni, sekä vauhdissa napsautin saaliin selkärangasta tunnon pois, jolloin kani valahti veltoksi. Kani vuosi verta siitä kohti mistä olin sitä aiemmin jo raapaissut, joten jätin jälkeeni verivanan. En kuitenkaan välittänyt siitä kylmässä metsässä. Kuuntelin vain kaikkia mahdollisia ääniä, samalla yrittäen haistella joko haistaisin ketään, mutta yö oli rauhallinen. Luimistelin korviani epävarmana, sillä ei se voinut olla näin helppoa. Saavuin kuitenkin rajalle, jolta minut oltiin jo kerran ajettu, alkaen ruokailemaan. Vatsani oli tyhjentynyt illan aikana, joten istahdin nauttimaan ateriasta. Söin alle puolet kanistani, alkaen silpota sitä. Katsoin raastettua kania, alkaen etsiä jotakin. Marjoja.. Lehtiä.. Marjoja.. Kuljin lähellä ympäri metsää, etsien oudolta näyttäviä marjoja, niitä joita ei ollut paljon, enkä ollut nähnyt usein. Pian löysin jotain marjoja, joten otin ne varresta poikki, jatkoin kuitenkin varoen etsimistä, löytäen pian 2-3 erilaista marja lajia mukaani. Kannoin nuo saaliini luo, alkaen hieroa rusakkoon marjoja. Muistin lähellä olevan joen, mutta muistin myös hirviöiden ukkospolun olevan lähellä. Katsoin tassujani, pyyhkien isoimmat osat rusakkoon, jotta en jättäisi jälkeeni muuta kuin hajujäljen. Tuon jälkeen lähdin kohti jokea, yhä varuillani. Pian ylitin rajan jo mennessäni, huomaten joen. Astelin tassuja, sekä vatsakarvaa myöten veteen, nyt minusta ei jäisi sitä samaa hajujälkeäkään. Haukoin henkeäni tuntiessani kylmän veden litistävä turkkiani, mutta silti pidin itseni kasassa kun pyörähdin nopeasti vedessä, lähtien rantaan. Rannassa suin turkkini, yritin kuivatella ja saada siitä ylimääräiset vedet pois. Tuon jälkeen nousin taas ylös, miettien minne leiriytyä. Tiesin että jos menisin liian syvälle voisin törmätä johonkin, mutta minua ei ollut nyt tällä kertaa kukaan häätämässä, joten jatkoin matkaa. Pian huomasin mukavan näköisen oksan. Kampesin tuon seurauksena puuhun. Odottaisin innolla sitä jos viimeksi kohtaamani kolli tulisi valittamaan puun alle. Kierähdin tukevalle oksalle, valmiina nukkumaan.
//372 sanaa
