Fetus
//Kirjoittaja: Tipu
//Erakko |
Suorastaan säikähdin kuullessani päivälläni takanani askelia. Käänsin pääni vain huomatakseni sen hiirenaivoisen ruskean meripihka silmäisen kollin, jolla oli yhä pinkkiä kortta muistuttava esine päällään. Nauroin nähdessäni kollin, eikö toinen oikeasti ollut vielä ollut päässyt tuosta eroon? Kyllä, olin hieman huojentunutkin että tuo karvakasa oli päässyt ehjänä takaisin. Nyt voisimme paeta täältä ikuisesti, sekä minä voisin palauttaa kollin Merkuriuksen ja Taivaslaulun luokse ja kadota ikuisiksi ajoiksi. En oikein tiennyt mitä sanoa kollille.
“Sinullahan kesti tovi”, valitin mukamas. Corona pyöräytti silmiään tylsistyneenä. En itsekkään ollut mikään mestari mikä siinä karkaamisessa tuli, mutta ainakin olin päässyt pakoon ilman kynsiä, mikä oli malli suoritus. Tästä vanhempani olisivat varmasti ylpeitä.
“Tulin heti kun pääsin”, kolli tuhahti. Nyökkäsin vain pohtien mitä tehdä seuraavaksi, sillä meillä ei oikeastaan ollut mitään ideakaan minne lähteä täältä. Ei mitään suuntaa, tietoa, saati ketään keltä kysyä. Tiesin faktasta että kaksijalkojen kotikisuja saati erakkoja kiinnostanut lainkaan klaanien tekemiset.
“Minne suuntaan menemme ensin”, kysyin. Toki oli kohdattava karu totuus, olimme pelkän tuurin arvoilla että löysimme oikean suunnan. Voisimme mennä miten pitkälle tahansa, koska emme todellisuudessa voineet tietää kuinka kauas kaksijalan hirviö oli meidät kuljettanut. En olisi halunnut myöntää että joutuisin olemaan Coronan kanssa vielä pitkän ajan, enemmän kuin hetken ennen kuin me oikeasti pääsisimme takaisin tuttuun metsäämme ja löytäisimme kaverimme.. Ajattele nyt miten iso Ruskakin olisi. Piti keskittyä, piti selviytyä. Ei liittoutumista tämän jälkeen, se oli nähty minne se johti, tälläisiin tilanteisiin ja kuolemaan. Toivoin ettei Corona menettänyt täysin toivojaan ystäviensä löytymisestä tai tajuaisi mahdollisuuksiemme vähäisyyttä.
”Muistaakseni aurinko laskee tuohon suuntaan kotona.. joten meidän täytyy mennä tuonne”, Hän osoitti suuntia vuorotelldn. Toinen oli fiksu! Juuri näin! Näin löytäisimme kotiin. Huokaisin huojentuneena katsoen kollia.
”Ehkä sinä et olekkaan ihan niin variksen saalista kuin uskoin”, Tokaisin lopulta
//283 sanaa
//Coro?
