Härmä
//Kirjoittaja: Auroora
//Hahmon sijainti:
//Tuntematon alue
Toisin kuin Härmä, Päivänsäde piti tunteensa tapetilla. Harmaa kolli oli hieman yllättynyt kaikesta siitä vihasta, jota Päivänsäde piti sisällään. Enemmän häntä kuitenkin hämmensi, miksi kujakissayhteisön johtaja oli päättänyt näyttää tunteensa hänelle. Härmälle se ei ollut koskaan ollut vaihtoehto.
Aiemmalla vastauksellaan Härmä oli saattanut itsensä vaikeaan tilanteeseen. Nyt hänen olisi puhuttava kostamista vastaan, eivätkä hänen oikeat tunteensa asiasta voineet olla vastakkaisemmat. Härmän usko oli edelleen vahva, että vain kostolla hän voisi korjata asiat. Miten ihmeessä hän onnistuisi puhumaan sitä vastaan?
Härmä yritti kaivella mielensä perukoilta, mitä Kanerva oli hänen suunnitelmistaan sanonut. Hän oli haudannut nuo sanat syvälle, sillä kritiikin kuuleminen hänen vanhalta mentoriltaan oli aina tuntunut hiukan pahalta, etenkin tässä asiassa. Mietteliäänä harmaa kolli nosti katseensa taivaalle, joka tänä lehtikadon synkeänä päivänä oli nopeasti tummumassa. Heidän olisi leiriydyttävä pian.
Hiljaisuus venyi ja Härmä pakotti itsensä viimein sanomaan jotain, sillä Päivänsäde vaikutti odottavan häneltä vastausta purkaukseensa.
”Et saisi siitä mitään”, Härmä sanoi, aivan kuin Kanerva olisi puhunut hänen kauttaan. ”Klaanikissat ovat vieneet sinulta kaiken, kuten sanoit. Älä anna heidän viedä tilaa mielestäsi. Kostaminen ei korjaa mitään, se vain tekee sinusta katkeran ja unohdat ne asiat, jotka elämässä oikeasti ovat tärkeitä.”
Härmä vältteli Päivänsäteen katsetta. Aivan varmasti naaras näkisi suoraan hänen lävitseen, sillä Härmän ilme oli kireä eikä viisaiden, rauhanomaisten sanojensa mukainen. Hän rykäisi haluten vaihtaa aihetta.
”Meidän olisi varmaan syytä leiriytyä pian. Tänne tulee säkkipimeää.”
//Päivi?
