Härmä
//Kirjoittaja: Auroora
//Hahmon sijainti:
//Tuntematon alue
Härmä katsoi silmät suurina, miten hirvi kaappasi suurilla sarvillaan Päivänsäteen. Sen silmät näyttivät vauhkoilta ja säikähtäneiltä, ja ennen kuin Härmä ehti tehdä mitään – aivan kuin hän olisi voinutkaan – kookas eläin heilautti päätään napakasti ja heitti kujakissayhteisön johtajan routaiseen maahan. Härmä seurasi katseellaan Päivänsäteen ilmalentoa ja sävähti hieman, kun naaras paiskautui vasten kovaa, kylmää lunta.
Hän ei kuitenkaan uskaltanut juosta heti Päivänsäteen luo, sillä hirvi oli edelleen lähellä. Sen hengitys höyrysi suurista sieraimista ja se päästi outoja korskuvia ääniä. Kookas eläin kuitenkin näytti päättävän, ettei kissakaksikko enää muodostanut tälle uhkaa, ja hetken vauhkosti heitä silmäiltyään kääntyi ja asteli pois. Härmä huokaisi helpotuksesta ja riensi Päivänsäteen luo.
Kirjava naaras oli onneksi tajuissaan, mutta hänen kasvonsa oli vallannut kivun irvistys.
”Minne sattuu?” Härmä kysyi heti ja kumartui lähemmäs yrittäen päätellä, miten kujakissa oli loukkaantunut. Päivänsäde yrtti tuskissaan nousta seisomaan, mutta hänen liikkumisensa näytti vaivalloiselta.
”Lapaani.”
Härmä nyökkäsi ja kehotti Päivänsädettä pysymään maassa. Varovasti hän auttoi naarasta kierähtämään toiselle kyljelleen, jotta pääsisi tutkimaan tämän lavan. Heti sen nähdessään Härmä ymmärsi, mistä kiikasti. Lapa oli lähtenyt sijoiltaan, mikä oli helposti pääteltävissä sen luonnottomasta asennosta. Sisäisesti Härmä irvisti kiusaantuneesti, vaikka yritti pitää naamansa peruslukemilla. Sijoiltaan menneen raajan palauttaminen normaaliasentoon oli kivulias toimenpide. Se oli kuitenkin ainoa, mikä auttaisi kipuun.
”Minun on tehtävä jotain, mistä et tule pitämään”, harmaa parantajakolli sanoi tunnustelevasti. ”Luotatko minuun?”
//Päivi?
