Härmä
//Kirjoittaja: Auroora
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön kaksijalkala
Hämähäkinseittien keräileminen oli mahdollisesti Härmän inhokkipuuhaa. Se oli vaikeaa, sotkuista ja tuotti vähän tulosta. Hämähäkit rakensivat kotinsa vaikeisiin paikkoihin: ne olivat aina piilossa tai jossain vaikeasti saatavilla. Seitti tarttui hänen turkkiinsa, ja jos ei ollut varovainen, sitä ei saanut ehjänä irti. Muutenkin seitin kerääminen oli hienovaraista hommaa. Tästä syystä Härmä oli mieluummin hoitanut työn itse, eikä jättänyt sitä kokemattomalle Mesiläiselle.
Härmä oli ollut työn touhussa auringon noususta saakka, mutta oli tähän mennessä onnistunut keräämään vain yhden lehdellisen. Yhdenkin verkon poimimiseen meni kauan, eikä palkaksi jäänyt edes yhden haavan hoitamiseen tarvittavaa määrää. Silloin tällöin hän oli Kujakissayhteisön alueella nähnyt jonkun oikein ränsistyneen rakennuksen, jossa seitit roikkuivat jokaisella pinnalla paksuina kerroksina. Noina harvinaisina hetkinä Härmä hylkäsi kaikki muut toimet ja kiiruhti keräämään kallisarvoiset hoitotarpeet talteen. Seittien keräämistä ei voinut jättää kuitenkaan vain näihin hetkiin, sillä sitä tarvitsi jatkuvasti. Millään muulla ei pystynyt yhtä tehokkaasti tyrehdyttämään veren vuotoa tai suojelemaan haavaa sen parantumisen aikana.
Siksi Härmä keikkui nytkin ikkunalaudalla erään kaksijalan pesän kolmannessa kerroksessa. Hän hamusi tassullaan ikkunan nurkkaan kerääntynyttä hopeaista harsoa, ja vilkuili samalla sisään pesään kaksijalkojen tai koirien varalta. Selvästi hän ei kuitenkaan ollut tarpeeksi terävänä, sillä yhtäkkiä nuoren kaksijalan leveästi virnistävät kasvot ilmaantuivat hänen näkökenttäänsä. Härmä huudahti ja säikähdyksessään horjahti taaksepäin. Samalla hetkellä hän tunsi jo putoavansa alaspäin, mutta onneksi lento oli lyhyt ja harmaa parantaja laskeutui sulavasti alemmalle ikkunalaudalle. Hän katsoi happamana ylöspäin – pirun seitit olivat jääneet sinne.
