Härmä
//Kirjoittaja: Auroora
//Erakko | Kujakissayhteisö
Härmä kuunteli Keijukaisen selostusta tällä kertaa tarkalla korvalla – hän ei halunnut suututtaa naarasta enempää. Kuunnellessaan tarinaa kollin katse harhaili ympäristössä. Keijukainen ja Päivänsäde olivat tuoneet hänet kummalliseen pesään, joka oli heidän kertomansa mukaan joskus kuulunut kaksijalalle. Härmä katseli ihmetyksensä vaivoin peittäen pesän outoja rakenteita ja pintoja. Erakko ei ollut koskaan viettänyt aikaansa kaksijalkaloissa, ja nyt yhteen päästyään hän joutui suoraan kaksijalan pesään. Tunkkaista ja katkuista ilmaa hengittäessään Härmä ikävöi metsän avaruutta, mutta kaksijalan pesässä oli tietysti puolensa. Seinämät näyttivät pitävän hyvin tuulta ja suojaisivat varmasti kehnommaltakin säältä.
”Mesitähti ja Eloklaani tuhosivat yhteisön jo kertaalleen. Reiluuden nimissä minä tahdon tehdä heille samoin”, Keijukainen kertoi tarinansa lopetukseksi. Härmää ei paljoa liikuttanut yhteisön tuhoutuminen, mutta hän ymmärsi erakkojoukon kostonhimon. Kenties hänen ja kujakissayhteisön yhteistyötä tulisi helpottamaan se, että he olivat samalla asialla. Härmä nyökkäsi sanattomaksi vastaukseksi.
”Nähtävästi sinäkin tunnet Eloklaanin? Mikä on sinun yhteytesi siihen klaaniin?”
Keijukaisen kysymys oli ollut odotettavissa, ja Härmä olikin punninnut vastaustaan tarkkaan. Hän oli kuitenkin hetken hiljaa kuin miettiäkseen sanojaan.
”Kun olin vasta pentu, asuin emoni kanssa Eloklaanin lähellä”, Härmä aloitti tarinansa. ”Hän puhui Eloklaanista aina ystävälliseen sävyyn. Hän sanoi heidän olevan vieraanvaraisia. Kuitenkin, kun emoni eräänä päivänä erehtyi saalistamaan heidän reviirillään, eloklaanilainen kissa tappoi hänet. Hän ei edes kuunnellut emoni anteeksipyyntöjä eikä antanut hänelle tilaisuutta selittää vahinkoaan. Ja noin vain minä jäin orvoksi.
Vannoin tappavani sen kissan. En tiedä hänen nimeään, mutta muistan hänen kasvonsa. Olin suunnitellut palaavani pian yksin kostamaan, mutta sitten tapasin teidät. Minulla kävi aikamoinen tuuri.”
Härmä oli päättänyt, että oli parasta jättää Kanerva kokonaan mainitsematta. Hänen mentorinsa oli kuuluisa, ja oli todennäköistä, että joku yhteisön jäsenistä tiesi Kanervasta. Härmä taas ei tiennyt Kanervan menneisyydestä, eikä voinut olla varma siitä, ketkä olivat tämän ystäviä ja ketkä vihollisia. Erakko ei myöskään halunnut paljastaa Keijukaiselle yhtään enempää heikkoja kohtiaan kuin oli pakko.
”Taisinkin kertoa sinulle, että osaan parantaa”, Härmä sanoi siirtäen katseensa jälleen harmaaseen naaraskissaan. ”Luulen, että taidoistani voi olla teille hyötyä. Toisaalta näin hienosta kissajoukosta varmasti löytyy joku minua kyvykkäämpi. Vai kuinka?”
//Keiju?
