Härmä
//Kirjoittaja: Auroora
//Hahmon sijainti:
//Tuntematon alue
Härmä ei ollut yllättynyt kuullessaan, ettei Päivänsäde luottanut häneen. Pettynyt hän tosin oli: kaikki mielistely ja kaveeraaminen oli ollut turhaa. Toisaalta harmaa kolli ei tiennyt, oliko hän kuitenkin oikealla suunnalla. Kenties vielä jokin päivä Kujakissayhteisön johtaja soisikin Härmälle luottamuksensa. Hänen lapansa parantaminen oli varmasti askel oikeaan suuntaan.
”Selvä sitten”, Härmä tokaisi. ”Lapasi on lähtenyt sijoiltaan. Minun on asetettava se takaisin oikeaan asentoon, mutta se käy kipeää. Kun se on ohi, pääset kivuistasi. Ja mikä tärkeintä, voimme jatkaa matkaa.”
Harmaa parantajakolli painoi tassullaan Päivänsädettä niskasta maahan. Harmaankirjavan naaraan silmät katsoivat häntä hetken epäluuloisena, kaiketi pohtien yrittikö Härmä kenties kuitenkin tappaa hänet. Härmä tarttui hampaillaan varovaisesti Päivänsäteen jalkaan mahdollisimman läheltä lapaa, ja oikaisi jalan toisella tassullaan sopivaan asentoon. Lavan oikaisu oli haastava toimenpide, sillä se vaati tarkkuutta. Jos kipeää jalkaa alkoi vain summittaisesti nykimään ja riuhtomaan eri suuntiin, saavutti vain pahemmat kivut potilaalle. Onneksi Härmä kuitenkin osasi asiansa: hän saisi Päivänsäteen lavan paikoilleen yhdellä liikkeellä.
”Oletko valmis?” Härmä sanoi ääni Päivänsäteen turkista vaimennettuna. Naaras nyökytti hieman kärsimättömästi.
”Kyllä, kyllä. Hoidetaan tämä vain pois alta.”
”Selvä. Lasken kolmeen. Yksi, kaksi -”
Mutta ennen kuin Härmä ennätti kolmeen, hän nykäisi jo Päivänsäteen jalkaa. Oli parempi yllättää hänet, jotta naaras ei tekisi toimenpiteen hetkellä mitään äkkinäistä, kuten reagoisi jännittämällä tai liikuttamalla jalkaansa. Jokin kuului napsahtavan, ja Päivänsäde kirkaisi kivusta.
Härmä otti askeleen taaksepäin. Nyt lapa näytti oikealta.
”Noin. Ole hyvä vain. Miltä lapasi nyt tuntuu?”
//Päivi?
