Harmonia
//Kirjoittaja: Käärmis
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön kaksijalkala
En tiennyt pitikö vielä pelätä vai huojentua, kun tunsin hampaiden tarraavan niskanahkani. Minut vedettiin turvaan. Vilkaisin pelastajaani ja näin sen olevan Roihu. Hän oli tullut urheasti hirviön eteen pelastaakseen minut.
Kuulin kuinka hirviö piti kovaa ääntä, kun oli päässyt ohitsemme. Oliko se vihainen, kun ei ollut saanut itselleen uhria? Kun ei saanut jyrätä pientä kissaa alleen?
Katsoin silmät selällään pelastakaani. Roihu tutkaili minua, ilmeisesti varmistaakseen olinko saanut haavereita. Isänikin ilmestyi pian tekemään tarkastusta.
Olin kunnossa ja ainakin tästä oli nyt opittu jotain; varmista aina, että hirviöitä ei ole lähimaillakaan, kun lähdet ylittämään ukkospolun. Olisin voinut päästä hengestäni.
Käännyin taas Roihun puoleen, kun olin saanut itseäni rauhoitettua. Puskin oranssia naarasta päälläni hellästi kiitollisuuden osoituksena. Ilman häntä olisin varmaankin liiskaantunut pieneksi läntiksi ukkospolulle. Kuinka voisinkaan kiittää häntä?!
Silloin muistin, miksi olin edes lähtenyt ylittämään ukkospolkua niin varomattomasti. Se kiiltävä asia, jonka olin nähnyt! Mikä se mahtoikaan olla? Voisiko se olla hyvä vastalahja Roihulle henkeni pelastamisesta? Mutta ensin se täytyisi löytää…
Katselin hieman ympärilleni, kunnes löysin etsimäni. Se oli pieni rinkula, jossa oli vihreä ja kiiltävä pikkukivi kiinni. Katsoin sitä mielenkiinnolla ja nappasin sitten asian itselleni esitellen sitä Roihulle. Tahtoisiko hän kenties sen?
Ojensin hänelle rinkulaa kiitollisuuden merkkinä ja odotin hänen reaktiotaan. Joko hän katsoisi minua kuin typerystä ja kieltäytyisi lahjastani tai sitten hän olisi iloinen pienestä lahjastani.
//Roihu?
//Esine siis sormus
