Hassel
//Kirjoittaja: Woln
//Erakko | Klaanien lähialueet
Hassel huokaisi. Päivä oli ollut pitkä. Lumi oli sulanut jo kokonaan metsästä. ”Onpa ihanaa liikkua nyt hiirenkorvalla.” ajatteli Hassel. Kukat alkoivat jo kukkia. Hassel nappasi muutaman kukan ja laski ne puunjuurakkoon. ”Siellä voin säilyttää ne lehtikatoon asti.” nyökkäsi Hassel tyytyväisenä. Hassel tassutteli metsässä. Hän asti klaanien tuoksuja lähialueelta. Hassel mietiskeli. ”Klaanit eivät hyväksyisi sitä että menisin sinne.” ”Olen kyllä aina halunnut tutkia klaanien reviiriä.” ”No, en mene sinne.” En saa mennä.” päätti Hassel. Hassel kääntyi ja lähti tassuttamaan toiseen suuntaan. Hassel kääntyi polulle jota oli itse kulkenut. Polku oli hiekkainen. Siinä näkyi monen kissan jälkiä. Hassel oli kulkenut siitä monesti. Se oli myös monen muun kissan kulkureitti. Hassel yritti pysyä polulla. Hänen ajatuksensa harhailivat. Hassel yritti keskittyä nykyhetkeen. Kun se ei onnistunut, hän päätti kääntyä takaisin metsään. Metsä oli tiheä. Piikkipensaikkoa oli paljon. Hassel yritti tunkea piikkioksien välistä. Oksat tekivät Hasseliin pieniä haavoja. Hassel sihahti ja yritti siirtää oksia edestään. Hassel tunki oksien välistä. Kun piikkipensas loppui, Hassel lysähti maahan. Hän yritti nuolla haavoja itsestään, mutta ei jaksanut. Yö oli laskeutunut metsään. Varjot reunustivat pensaita. Hassel yritti raahautua suojaan, mutta ei löytänyt mitään josta olisi hänelle suojaa. Hassel päätti raahautua piikkipensaikkoon ja yrittää löytää sieltä aukon. Hassel siirteli piikkipensaikkoa mutta lopulta lysähti maahan piikkipensaiden keskelle. ”Tässä ei ainakaan ole liikaa pensaita.” mietti Hassel.
