Hassel
//Kirjoittaja: Woln
//Erakko | Klaanien lähialueet
Loikkasin nopeasti pakoon pensaita. Turkistani repeytyi pieni pala, ja ulahdin kivusta. En tiennyt mitä tehdä. nopeasti pakoon pensaita. Turkistani repeytyi pieni pala, ja ulahdin kivusta. En tiennyt mitä tehdä. Kiskoin voimattomasti itseäni. Valahdin veltoksi. Raahauduin pensaasta ulos. ”Tyhmä minä!”ärisin. ”Jos olisin huomannut tämän, kaikki olisi hyvin!” Kiskoin itseni ulos pensaasta kokonaan. Näin harhakuvia siitä, kun synnyin. Näin emoni, isäni, ja sisarukseni. Kiskoin itseni pois unesta. Päähäni pälkähti hullu ajatus. ”Älä tee sitä!” ”Et pysty siihen!” huusi ääni sisälläni. ”No sehän nähdään!” ajattelin raivoissani. Ryntäsin metsään. Kiipesin korkeaan puuhun. ”Lopeta!” ”Sinä olet heikko!” huusi ääni. ”Enkä ole!” karjuin. Takajalkani lipsuivat liukkaalla puulla. Kiipesin ylemmäs. Puu narahti. Tartuin etutassuillani kiinni oksaan. Taivas oli kirkas. Loikkasin puusta alas. Kuului iso humahdus, ja olin mennyttä. Ruumiini lojui maassa monia päiviä. Siinä minä makasin, verisenä ja hylättynä. Turkkini lepatti tuulessa. En välittänyt. Tahdoin olla yksin ikuisesti. Olin elänyt vähän aikaa, mutta minua ei kiinnostanut. Olin yksin, ikuisesti.
