Hellä
//Kirjoittaja: Untuva
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön pesä
Hellän katse oli kuin naulittuna Mirriin. Toinen oli vasta selittänyt, että kaikilla oli nimi ja naaraspennun nimi oli Hellä. Hellä vaikutti naaraasta mahtavalta nimeltä! Tai ei hän tiennyt millainen nimi olisi oikeasti ollut mahtava ja mikä taas ei, mutta enemmänkin siinä painoi se, että hänellä ylipäätään oli nimi. Olisihan se ollut varsin ikävää, jos ei olisi ollut nimeä ollenkaan!.
“Minä vastaan kaikkiin kysymyksiisi niin mielelläni, pikkuinen”, Mirri naukui. Naaraspentu tajusi kiinnittää huomiota siihen, että sanat tulivat ulos toisen suusta leveän hymyn kera. Kun toinen näytti niin hyväntuuliselta, Hellälläkin oli hyvä olo. Naaraspentu ei vielä tiennyt miten paljon erilaisia tunneskaaloja kissojen elämä piti sisällään, mutta hän kykeni tuntemaan, että Mirri oli tyytyväinen. Naaras ei kuitenkaan ollut varma siitä, että mihin toinen oli tyytyväinen. Olihan ympärillä nyt vaikka mitä tyytyväisyyden aiheita! Pentu oli tyytyväinen aina saadessaan syödä, ja nukkua, ja käpertyä lämmittelemään. Hellä tiesi Mirriä katsellessaan kuitenkin sen, ettei hän ikinä haluaisi tehdä mitään sellaista, joka saisi toisen hymyn hyytymään. Jos jostain naaras oli varma, niin siitä.
“Ovatko kaikki niin kuin sinä?” Hellä esitti jo seuraavan kysymyksen – nyt kun lupakin oli myönnetty kysymyksiin. Ympärillä kyllä kävi ties mitä väkeä, mutta monet poistuivat paikalta, eikä Hellä ehtinyt heitä kunnolla jäädä tarkkailemaan. Ainoastaan Lyraa ja tämän vierellä olevia karvapalleroita ehti kunnolla tutkiskelemaan. Ja Mirriä tietenkin! Hellää mietitytti eniten se, olivatko muutkin yhtä miellyttäviä kuin tanakka naaraskissa hänen edessään. Naaraspentu ei vain oikein osannut pukea kysymystään kunnolla sanoiksi, ja hän vain toivoi, että Mirri ymmärtäisi.
// Mirri?
