Höyhen
//Kirjoittaja: Saaga
//Erakko | Klaanien lähialueet
TW (itsemurha)
“Ehkä hän näki harhoja”, Jupiter sanoi. Värähdin. “Tai sitten hän ei halunnut elää”, sanoin synkkänä ja jatkoin matkaa. Jupiter lähti perääni ja luotin hänen seuraavan minua. Tassutimme pitkään hiljaa. Pyörittelin päässäni kaikkea kuolemiseen ja elämän halun puutokseen liittyvää. “Tein nämä haavat itse”, sanoin ja käännähdin kohti takanani kulkevaa kollia. Osoitin toisella käpälälläni arpista käpälääni. “Et kai”, Jupiter katsoi minuun pelästyneenä. Katsoin takaisin enkä hymyillyt. “Minulla oli hiukan ongelmia itsetunnon kanssa”, kuiskasin kyyneleet valuen silmistäni. Jupiter lähestyi minua ja kosketti nenällään omaa nenääni. Jähmetyin hetkeksi mutta hymyilin sitten hiukan. Kolli nojautui minua vasten lämmittäväksi ja suojelevaksi keräksi. Hänen tapaamisensa oli se asia, joka oli uupunut elämästäni liian pitkään mutta onneksi nyt minulla oli hänet. Kehräsin edelleen itkuisena. “Älä koskaan koskaan luulekkaan ettet olisi tarpeeksi hyvä, kaunis tai rohkea!” kolli tolkutti minulle lempeään sävyyn. “Olet juuri hyv noin omana itsenäsi niinkuin kaikki muutkin ovat hyviä juuri niinkuin ovat.” Kehräsin kollin kauniille sanoille. Tiesin olevani rakastunut tähän kolliin ja jotenkin aistin vasta rakkautta kollin suunnasta. “Rakastan sinua”, kuiskasin hiljaa niin, että kolli joutui pinnistelemään kuullakseen minun ääneni.
// Jupi?
