Höyhen
//Kirjoittaja: Saaga
//Erakko | Tuntematon alue
“Lahopuut”, Jupiter sanoi hengästyneenä. “Levätään hetki. Alkaa olla kuuma”, sanoin ja istuuduin yhden puun varjoon. Jupiter istuutui viereeni. Valkoinen turkkini oli aivan hiekan ja lian peitossa. Aloin sukimaan turkkiani. Jupiter suki omaa hiekanväristä turkkiaan. “Onko sinulla nälkä?” kysyin ja nostin katseeni komeaan kolliin. Vatsani kurisi hieman. “Sinulla selvästi on”, Jupiter naurahti mrrau-naurun. “Niin on”, myönsin. “Etsitään jotain”, Jupiter nousi ylös ja maisteli ilmaa kuono korkealla. Hymyilin, koska olin vain niin onnellinen hänen seurastaan. Tunsin kuuluvani tänne mutta eniten kaikista paikoista maailmassa kuuluin Jupiterin rinnalle. Toivoin salaa, ettemme löytäisi klaaneihin vaan jäisimme vaeltaman ikuisiksi ajoiksi tänne ja jatkaisimme vaelluksiamme myöhemmin sitten Pimeyden Metsässä. Jupiter palasi pian pensaikosta myyrä hampaissaan. “Se oli nopeaa”, kehuin ystävääni hymyillen. “Syö sinä se”, Jupiter sanoi ja työnsi myyrän eteeni. “Eikö sinulla ole nälkä?” Jupiter pudisti päätään vastaukseksi. Katsoin kollia varmistuakseni asiasta. En tiennyt mitä se auttoi joten haukkasin myyrästä ensimmäiset palaset. Kun olin saanut vatsani täyteen, annoin loput Jupiterille. “Vaadin, että syöt loput itse en halua näännyttää sinua”, sanoin eikä Jupiter voinut muuta kuin alistua tahtooni. Se tuntui hyvältä. Kolli söi mukisematta myyrän loppuun. Kun kolli oli lopettanut kosketin kollin selkää ja huusin: “Hippa!” Lähdin juoksemaan pakoon.
//Jupiter?
