Höyhen
//Kirjoittaja: Saaga
//Erakko | Tuntematon alue
”Olepa hyvä.” sanoin somasti. Heti sen jälkeen kyyneleet pyrkivät esiin ja yritin peitellä niitä. Jupiter kömpi käpälilleen mutta ne pettivät. Säntäsin kollin turkkiin kiinni. Työnsin nenäni hänen turkkiinsa ja itkin. Olin elänyt pelossa viimeiset päivät. Jupiterin menettämisen pelko oli suurin sen hetkisistä huolistani, koska ainoan ystävän, rakkauteni kohteen ja matkakumppanin menettäminen olisi lopettanut matkani siihen. Värisin hiljaa. Jupiter silitti hännällään turkkiani. “Ei mitään hätää olen tässä”, Jupiter kuiskasi hiljaa. Yritin nostaa isomman kollin käpälilleen. Kokoeromme vaikeutti prosessia mutta viimein sain Jupiterin ylös. Hänen käpälänsä kantoivat juuri ja juuri. Kolli nojasi minuun ja jouduin nojaamaan takaisin jotten olisi kaatunut hänen painonsa ollabs. Pian Jupiter pystyi jo kävelemään itsekseen. Raahasin jäniksen jonka olin aiemmin hänelle saalistanut sisään. Laskin sen Jupiterin makuusijan reunalle. Kolli tuli heti paikalle ja kävi istumaan sen eteen. Nyökkäsin hänelle ja istuuduin itsekin. Jupiter ahmi jäniksen nopeasti suihinsa. Sitten hän katsahti minuun selvästi nolostuneena. “Et syönyt itse”, hän sanoi huolissaan. “Ei se mitään söin aiemmin”, sanoin hymyillen. “Pidä huoli siitä, ettet näänny vaikka huolehditkin minusta ja pidän siitä kovasti”, hän sanoi huolehtivasti. “Pidän, pidän.” Haukottelin. Olin valvonut viimeiset kaksi päivää. “Mene nukkumaan vain minä pärjään kyllä”, hän usutti minut petiin. Käperryin sammalille. Nukahdin nopeasti syvään uneen jota todella tarvitsin.
//Jupi? (kirjota vaik aamusta tai jostain saalistuksesta)
