Höyhen
//Kirjoittaja: Saaga
//Erakko | Tuntematon alue
Tassutin edestakaisin. Olimme matkanneet taas monia päiviä (toivottavasti) kohti klaaneja. Pörhistelin karvojani. En tiennyt miten suhtautua siihen, että minulla ja Jupiterilla oli taas riitaa. Hän oli todella outo jotenkin etäinen ja hiljainen. Olimme olleet sanomatta sanaakaan jo jonkin aikaa mutta, kun viimeiset auringon säteet valaisivat metsää viistosti yhä nopeammin ja ilta-aurinko lämmitti koko ajan vain vähemmän en voinut olla ajattelematta tulevaa lehtisadetta. Suoraan sanoen kammoksuin ajatusta kahdestaan Jupiterin kanssa lumen täyteisessä metsässä. Sitä paitsi ikävöin klaaniani joka hetki enemmän. Ainoa tilaisuus unohtaa se ja jättää ajatukset taka alalle oli, kun olin Jupiterin kanssa. Hän oli elämäni rakkaus mutta en kestänyt totuutta, että meidän välimme eivät kestäisi edes kuuta. Puut kahisivat ympärilläni. Päätin tehdä jotain, mikä minun olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten. Päätin mennä Jupiterin luokse sopimaan riitamme. En ollut varma miten kolli suhtautuisi siihen mutta repäisin maasta pari kukkasta ja nostin ne hampaisiini. Astelin kohti pesäämme, johon olimme päättäneet tehdä omat makuusijamme erikseen. Jupiterin keltainen turkki hohteli kullan sävyjä, kun ilta aurinko osui siihen. Hän hengitti rauhallisesti mutta ei nukkunut. Astelin hänen luokseen ja laskin kantamani orkideat hänen käpälilleen. ”Tulin pyytämään anteeksi”, sanoin lempeästi mutta ilmeestäni hän ei voinut lukea mitään. Tai ehkä, jos hän tunsi minut tarpeeksi hyvin hän tiesi kärsimykseni ja kipuni. Värisin ja poskeani pitkin vierähti kyynel. Jupiter nousi yhdessä hetkessä vierelleni ja laski kuononsa lavalleni. Siitä tiesin, ettei hän ollut hylännyt minua vaan olimme taas sovussa. Orkideat olivat pudonneet kollin käpäliltä makuusijalle mutta en ottanut siitä itseeni vaan muistin tärkeimmän – olemme nyt sovussa. Nuolaisin hänen korvaansa. ”Ikävä keskeyttää herkkä hetki mutta meidän pitäsi saalistaa”, tokaisin. Turkkiani kuumotti mutta tunnelma keveni, kun aloimme kehräämään yhdessä. “Mennään”, hoputin Jupiteria ja lähdin johdattamaan häntä kohti kallioita pitkin polkuja. Metsä kahisi ympärillämme ja kaikki tuntui taas hyvältä.
//Jupiter?
