Höyhen
//Kirjoittaja: Saaga
//Erakko | Klaanien lähialueet
”Mennäänkö yötutkimusretkelle?” Jupiter ehdotti. ”Mennään ihmeessä”, sanoin hymyilllen. Tästä tulisi hauskaa! ”Kunhan ei sen kauhean kissarankkurin mökille!” ”Ei todellakaan!”Jupiter murahti. ”Se oli jo tarpeeksi kauhea kerta!” tokaisin. Tassutimme pensaiden välistä kohti lehtipuita. Koivun lehdet viistelivät kollin turkkia. Sydäntäni lämmitti kollin läsnäolo. ”Höyhen, mikä tuo on?” Jupiter kysyi. Tunsin hänen pysähtyvän ja jännittyvän. Tajusin vasta silloin turkkiemme koskettavan. ”Mikä?” kysyin hämmentyneenä. Jupiter lähti viereltäni ja tunsin yön kylmyyden kulkevan kohtaan, missä turkkimme olivat kohdanneet. ”Sehän on kissa!” kollin ääni tunkeutui tajuntaani ja nostin katseeni tyhjyydestä. ”Kissa? Ei kai!” huusin ja värähdin. Katsahdin kissan ruhoon järkyttyneenä. ”Miten se tänne on päätynyt?” Jupiter maukaisi. Haistoin kissasta tulevan hajun ja yhdistin sen heti kuolemaan. ”Älä koske siihen!” ystäväni huudahti. Oli jo myöhäistä. Olin jo kissan vierellä nuuhkimassa. Laskin käpäläni hellästi naaraan rintaa. Kissa oli yltäpäältä veressä. ”Hän ei hengitä!” kuiskasin järkyttyneenä. ”Onko hän kuollut?” Jupiter kosketti naaraan päätä hännällään. Tunsin kateellisuuden piston. Se kissa oli melkein pentu vielä. Ruskea pitkä turkki oli takkuinen. ”Minä kostan sille!” Jupiter karjaisi. ”Minä kostan sille, kuka tuohon kissaan koski!” Säikähdin kollin agressiivisuutta hieman mutta henkäisin ja pidin suuni kiinni. ”No, meidän täytyy haudata tämä kissa”, Jupiter naukui. ”Emmekö voi tehdä hänelle jotain?” kysyin vaikka tiesin sen olevan todella turha kysymys. ”Emme voi”, Jupiter vakuutti silmät surusta kiiltäen. ”Me hautaamme hänet”, sanoin yhä järkyttyneenä kissan kamalasta kohtalosta. Tunsin kuinka kolli laski häntänsä lavoilleni. Käänsin pääni poispäin ja karistin sen pois. Punastuin turkkini alla. Kaivoimme kuopan ja Jupiter laski kissan sen pohjalle. Tassutin hiljaa väristen pensaiden läpi. Turkkini tarttui pensaiden piikkeihin mutten välittänyt siitä. Olimme hiljaa. Istuuduin makuusijani reunalle ja kävin makuulle.
Heräsin aamulla aikasin ja työnnyin ulos pesästä. Poimin myyrän eilen saalistamemmista saaliista. Haukkasin palan siitä ja mietin öisiä tapahtumia. ”Hei, Höyhen!” Jupiter huudahti hieman oudosti. ”Hei vain”, vastasin hieman kummastuneena. Haukkasin taas palan hiirtä. “Mitä teet?” kolli kysyi kiinnostuneesti. Päätin itse rentoutua ja näyttää kollille ettei meidän tarvinnut esittää toisillemme mitään. Voisimme olla vain omia itsejämme niinkuin pitikin. “Syön”, sanoin, “Syön ja mietiskelen.” Hymyilin ja haukkasin taas palan myyrää. “Haluatko sinäkin?” työnsin saalista kohti kollia. Hän nyökkäsi ja jaoimme myyrän yhdessä. Katsoin kollia, kun tämä söi. Tiesin, että hän saattoi huomata katseeni mutten välittänyt. Tiesin myös olevani ihastunut kolliin enkä aikonut peitellä sitä sen enempää. Katselin kollin komeaa turkkia. Ehkä en puhuisi asiasta ennen sopivaa hetkeä. Ei meidän välillämme ollut mitään muuta kuin puhdasta ystävyyttä ja rakkautta. En tietenkään tiennyt hänen tunteistaan mutta omistani olin varma. Olin ihastunut häneen. “Mitä mieltä olet klaanikissoista näin yleisesti?” kysyin mielestäni tärkeän kysymyksen. Hymyilin, kun kolli katsoi minuun. Hän söisi ensin suunsa tyhjäksi. Odotin kärsivällisesti nyökäten.
// Jupiter?
