Höyhen
//Kirjoittaja: Saaga
//Erakko | Tuntematon alue
”Höyhen!” Jupiter huudahti. “Miksi huudat?” kysyin huvittuneena. Olin pistänyt naamani veteen ja pidättänyt henkeä sen aikaa niin olin saanut turkkiani virkistettyä. Olin läpimärkä. Rakastin vettä ja osasin, jopa uida hiukan. “Katso!” naukaisin ja antauduin lammen armoille. Lampi oli pienempi kuin Hehkulampi Kuolonklaanin reviirillä. Minulla oli ikävä jopa sitä! Värähdin, kun vesi imeytyi turkkiini. Se oli kylmää viherlehdestä huolimatta. Sukelsin pinnanalle ja kuulin Jupiterin paniikin. Pulpahdin pinnalle ja pärskäisin vettä pois suustani. “Hei, rauhoitu”, nau’uin ja raahauduin turkki painavana laahaten kollin luo. “Oletko kunnossa?” kysyin. “Olen”, Jupiter vastasi hymyillen. Hän ei todella vaikuttanut siltä. Päätin olla vain hiljaa. Laskin kuononi kollin lavalle, jolle yletin kurkottamatta mutta kaulaani sain hiukan venyttää. Jupiter nuolaisi korvaani ja nousi vedestä. “Saalistanko?” hän kysyi. Nyökkäsin hymyillen. “Menen lepäämään luolaan”, totesin ja loikin polulle. Kävelin sitä pitkin yksin. Se palautti mieleeni sen hetken, kun etsin nukkumapaikkaa yksin ennen Jupiterin tapaamista – en sen jälkeen ollut kävellyt yksin miltei ollenkaan. Maistelin ilmaa saaliin varalta vain saadakseni aisteilleni jotain tekemistä. Haistoin oravan ja hiiren matkan varrella mutta jätin ne omiin oloihinsa. Menin sisälle luolaan ja hakeuduin kylmälle kallion osalle, johon paistoi aurinko. Kävin siihen kyljelleni lepäämään ja odottamaan Jupiteria. Huomaamattani ennen Jupiterin saapumista nukahdin sille paikalle.
//Jupi?
