Höyhen
//Kirjoittaja: Saaga
//Erakko | Tuntematon alue
Murahdin kiukkuisesti. Tämä ei selvästikään ollut minun päiväni. Ärtymys velloi vatsassani enkä viitsinyt avata suutani jotten oksentaisi sanamyrskyä suustani – halusin vain olla hiljaa. Tassutimme eteenpäin reippaina. Jupiterin läsnäolo loi turvallisuuden tunteen jonkalaista en ollut koskaan ennen tuntenut. ”Tiedätkö mitä Jupiter?” päätin kuitenkin avata suuni ja pidättelin vihaiset sanani sisälläni. ”No?” toinen kysyi. ”Olen onnekas mutta samalla aivan valtavan epäonnekas!” purskautin sanat suustani yhtenä hullunmyllynä. ”Mitenniin?” kolli kysyi. Olin jo melkein soturi-ikäinen ja Jupiter oli vielä nuori ja nuorempi kuin minä mutta hän oli jo suurikokoisempi kuin minä ja sekin suututti minua suuresti. ”Olen päättänyt löytää Kuolonklaanin. Ihan sama tuletko sinä vai et sydämeni kuuluu sinne enkä halua luopua kaikesta siitä!” sanoin jämäkästi ja käännähdin kollia kohti silmät roihuten päättäväisyyttä. Sydämeni oli päättänyt jo matkamme alussa, että kuuluin sinne mistä tulin ja sen paikan löytäisin vaikka henkeni uhalla. Vedin henkeä. Nyt olin epäreilu Jupiteria kohtaan. ”Anteeksi”, palautin lempeän rakastavan äänensävyni. ”Mistä hyvästä?” Jupiter ärähti. ”Kaikesta mitä olen tehnyt”, selitin ja kosketin nenälläni kollin korvaa hellästi. Kauhistuin sitä kuinka jouduin hiukan kurkottamaan ylettääkseni siihen. ”Annat kai anteeksi.”
//Jupiter?
