Höyhentassu
//Kirjoittaja: Saaga
//Erakko | Tuntematon alue
”Kuka sinä olet?” kysyin melkein sihisten. ”Olen Jupiter, ja nuo hirveät kaksijalat toivat minut tänne!” kollikissa murisi. Otin hieman etäisyyttä toiseen. ”Minä olen Höyhentassu,” naukaisin karvat hieman tasoittuen. ”Eli klaanikissa siis?”Jupiter kysyi. ”Niin,” Myönnyin hieman epäluuloisena. Jupiter nyökkäsi. Kolli tassutti kaksijalkaa kohti. Kaksijalka kumartui Jupiterin viereen ja silitti hänen turkkiaan. Jupiter kehräsi, mikä tuntui hieman oudolta koska en ollut ennen nähnyt kissan olevan noin iloinen kaksijalan kosketuksesta. Kaksijalka nappasi kotikisunnappuloita ja kaatoi niitä ruualle tarkoitettuun kippoon. Jupiter tassutti niitä kohti ja maistoi yhtä. ”Oletko sinä syönyt näitä ennen?” kysyin varovaisesti. ”Tottakai minä olen,” Jupiter maukui ja nappasi nappuloita suuhunsa. Kun olimme syöneet kaamean makuisen ruuan, Jupiter loikkasi erään tavaran päälle. Hän pujahti sen aukosta sisään ja loikkasi ulos. Jupiter katsahti minuun. Katsoin epäilevästi takasin. Yrtin olla mahdollisimman varovainen kollin suhteen. Jupiter hyppäsi nopeasti sivuun, kun kaksijalka kurottautui ottamaan hänestä kiinni. Kaksijalka nappasi Jupiterin kiinni ja kantoi hänet häkkiin. ”Ei!” Jupiter huusi ja kynsi kaksijalkaa. Kaksijalka ulvaisi ja heitti Jupiterin pois. Jupiter kiepahti ympäri nopeasti kun toinen kaksijalka ryntäsi häntä kohti. Jupiter loikkasi korkealle. Hän ponkaisi kaksijalan päältä kohti häkkiä ja sujahti nopeasti sisään. Jupiter työnsi muutaman nappulan oven väliin. “Tule!” huusin ja kuulin, kun kissa tömähti maahan. Pinkaisimme pakoreitilleni ja ahtauduimme puun siloteltujen oksien välistä vapauteen. Juoksimme yhdessä kunnes olimme niin väsyneitä ettemme pystyneet jatkamaan. Huohotin raskaasti. “Sinusta taitaa sitten olla juoksemaan, senkin kotikisu!” maukaisin syyttävästi. “En ole kotikisu,” Jupiter sanoi hieman kylmästi ja kulmat kurtussa. Värisin pelosta. “Mennään metsään suojaan,” sanoin hiljaa. Jupiter nyökkäsi ja lähdimme tassuttamaan metsää kohti. Pian olimme suojassa puiden alla. Aloin kaivamaan pensaan alle hieman lisää tilaa jotta vanha ketunpesä sopisi paremmin pesäksi. Jupiter oli käynyt keräämässä sammalia. Asettelimme makuusijat itsellemme. “Pidämmekö nyt yhtä?” kysyin hymyillen varovaisesti. Tekisin mitä vain, jotta saisin tuon kollin ystäväkseni. Olin ensin ollut epäluuloinen mutta tuntemus kollin hyvästä tahdosta oli ottanut vallan.
// Jupiter 😀
