Hurma
//Kirjoittaja: Ninjanen
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön kaksijalkala
“Kiitos, luotit minuun”, kollin kuiskaus tuntui pehmeänä korvassani, kun suurempi kissa puhalsi hiljaa korvakarvoihini.
“Tulkaapas”, Lyra sanoi ja katsahti minuun hymyillen, mutta Ametistiin hän heitti tutkivan, ehkä jopa hieman halveksivan katseen. Ametisti katsoi naaraaseen samalla tavalla ja sihahti, mutta irottautui minusta. Kylmä viima puhalsi takaisin kylkeeni, jossa kolli oli seissyt. Se ei kuitenkaan kestänyt pitkään, sillä Lyra otti Ametistin paikan ja pyyhki hännällään kylkeäni kuin yrittäisi häivyttää jotakin Ametistin jäänteitä turkiltani. Ystäväni katsoi sitten minuun hymyillen.
“Hurma, minä mietin haluaisitko pitää joku päivä saalistusharjoitukset kanssani? Olet varmaankin huomannut että kujakissayhteisön tuoresaaliskasa…No, sitä ei oikeastaan ole. Kujakissayhteisöä ei ole siunattu taitavilla saalistajilla, joten olisi hienoa harjoittaa saalistustaitoa, jotta voimme palvella Yhteisöä parhaamme mukaan”, johtajan seuraaja sanoi ja sai minut puhkeamaan hymyyn. Lyra ei ollut vihainen. Ei ainakaan minulle, Ametistille varmaan. Mutta Lyra tahtoi edelleen olla kanssani tekemisissä ja oli kanssani mukavasti. Se ilahdutti minua.
“Minä itse asiassa osaan saalistaa ainakin kohtuullisen hyvin, mutta harjoittelisin mielelläni kanssasi”, sanoin iloisesti valkoturkille ja naaras vaikutti ilahtuvan. Olin kyllä huomannut saalis… tuota… rippeiden surkean tilan, mutta en ollut hirveämmin ehtinyt saalistaa Yhteisölle. Lyra heitti Ametisiin taas pienen, merkillisen ja tulisen katseen. Sen jälkeen naaras laski häntänsä lavoilleni.
“Muista, että Ametisti on sinua paljon vanhempi. Hän on aikuinen, kun taas sinä olet vielä nuori, et ole aikuinen kissa”, Lyra sanoi lähellä minua ja jokin kirpaisi sisintäni. Lyra oli oikeassa, mutta minusta tuntui että olin hieman ihastunut Ametistiin. Mutta en todellakaan voinut kertoa sitä Lyralle, en luultavasti edes Ametistille. Siispä vain nyökkäsin. Minusta tuntui hirveältä. Minusta tutnui että olisin kuin lihanpalanen, josta kaksi varista kinastelevat. Tässä tapauksessa ne kaksi varista vain olivat Lyra ja Ametisti, kaksi kissaa joista molemmista pidin mutta jotka eivät voineet sietää toisiaan. Ja mikä pahinta, molemmat yrittivät suojella minua toiselta. Ja pelkäsin kuollakseni sitä päivää, jona minut pakottettaisiin valitsemaan. Sillä tiesin, että se päivä koittaisi ennemmin tai myöhemmin. Tahdoin valita molemmat, mutta en voisi. Mitä minun elämälleni oli tapahtunut? Miksi yhtäkkiä olin keskellä vanhempien kissojen kiistaa, jotka molemmat yrittivät suojella minua. Mutta loppujen lopuksi, tarvitsinko suojelua? En tiennyt. En oikein tiennyt yhtään mitään enään.
//Ame, Lyra?
//Huhhuh, syvällisiä mietteitä
