Hurma
//Kirjoittaja: Ninjanen
//Hahmon sijainti:
//
”No jos voisit esitellä minulle kaksijalkalaa paremmin?” kysyin, mietteliäänä. Yritin olla myös henkisesti läsnä, mutta mieleni ui kaskusteluissamme.
`Pysy kaukana Ametistista. Hän yritti tappaa minut.`
Lyran sanat kaikuivat päässäni. No, nyt ainakin tiesin mistä naaras oli saanut haavansa.
Lyra nyökkäsi ja lähti kulkemaan kujille, ja minä seurasin. Minusta oli imartelavaa, että naaras tahtoi että olisin turvassa, mutta luultavasti se vain oli sitä, että haavoittuneista kissoista ei ollut hyötyä yhteisölle, ja kuolleista sitäkin vähemmän. Mutta silti Päivänsäteen tytär tahtoi minun pysyvän turvassa.
Kuljimme vierekkäin kujilla ja tasapainottelimme aidoilla. Haistoimme partion, mutta kiersimme sen kaukaa, sillä tahdoimme olla kahdestaan. Sen lisäksi haistoimme pari koiraa, mutta ne kiersimme vielä kauempaa. Sillä en ollut taistelija, ja Lyran haavat eivät olleet parantuneet kunnolla. Ja meitä oli vain kaksi, ja olimme monta kertaa pienempiä kuin koirat.
Lyra esitteli minulle paikkoja ja minä nyökyttelin ja juttelin hänen kanssaan, mutta koko ajan jossain mieleni perukoilla vilahteli kuvia Ametistista, jota mieleni pelkäsi mutta tyhmä, raivostuttava sydämeni ei suostunut pelkäämään, ei. Se hakkasi hurjan lujaa jostain ihan toisesta syystä. Ja se oli erittäin ärsyttävää, sillä Ametisti oli vaarallinen, miksi siis edelleen tunsin kollia kohtaan näin?
Kuljimme vielä hetken, kunnes uskalsin sanoa naaraalle sen, mitä olin yrittänyt sanoa jo pitkään.
”Lyra? Tuota, kun me puhuimme Ametistista… hän on… tuota… uhannut tappaa minut… ja hyökännyt kimppuuni…”
//Lyra >:)
