Hurma
//Kirjoittaja: Ninjanen
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön pesä
Värähdin hieman, kun Lyra käpertyi viereeni ja laski häntänsä päälleni. Naaras tuntui hieman jäykältä ja kömpelöltä, mutta minusta oli ihanaa että hän ainakin yritti lohduttaa minua. Ja jo se lohdutti minua hiukan.
“Haluaisitko… kertoa mikä sinulla on?” valkoturkin kysymys tutnui hyvältä, vaikka kuulostikin hieman tönköltä, eikä naaras ollut selvästikkään tottunut tälläiseen. Lyran häntä silitti selkääni ja se tuntui hyvältä. Nielaisin ja pyyhkäisin tassullani hieman kyyneleitäni poskeltani.
“Mi- minusta vain tuntuu pahalta ja oudolta”, nyyhkäisin hiljaa ja räpyttelin kyyneleitä silmistäni. Vanhemman kissan läsnäolo ja lämpö muistutti emosta. Vaikka Lyrakin toki oli nuori, mutta kuitenkin minua vanhempi.
“Ta-tai siis menetin emoni – menetin – emoni kuoli, ja-ja päädyin tänne, ja- ja joudun uhkailun ja väkivallan uhriksi ja minä kun vain tahdon ystäviä, ja näin, mutta ei maailma kai vain toimi niin. Olen nuori, ja olen nuoruuden huumassa”, sopersin nyyhkien hieman, mutta ääneni vahvistuen loppua kohden.
“Emo varoitti minua pahoista kissoista. Mutten uskonut, että tapaisin sellaisia”, ääneni oli jälleen vahvempi, vaikka minua itketti edelleen. Lyra pysyi hiljaa, naaras vain silitti minua hitaasti hännällään ja katseli minua. Nostin tassuni kuononi eteeni ja liu´utin kynteni esille. Vedin ne kuitenkin heti takaisin sisään.
“Emo kertoi että isä ei ollut hyvä kissa. Että hän ei välittänyt mistään tai kenestäkään muusta kuin itsestään. Hän varmisti että emo saisi kanssaan pentuja ja häipyi. Hän on tai oli, en tiedä, sellainen kissa, joka ei pelännyt käyttää kynsiään ja hampaitaan saadaksen sen mitä tahtoi. Sellainen niinkuin Ametisti”, sanoin synkästi, en niiskuttanut enään niin paljoa kuin äsken vaikka kyyneleet valuivatkin. Ne vain tuntuivat jotenkin kylmenneen.
“Mutta loppujen lopuksi luulin, että suurin osa kissoista olisivat kilttejä, mutta luulen, että se ei ole totta”, sanoin ja minua alkoi taas itkettämäänn. Miten olin saattanut olla niin tyhmä? Eivät toiset kissat olleet sama kuin minä tai emo. Emo olin poissa, vaikka näinkin häntä unissani ja muistoissani, joista en luopuisi, mutta emo ei tulisi sillä takaisin. Olin nyt isossa maailmassa, ulkomaailmassa. Ja ulkomaailmaan piti tottua, mutta nyt tahdoin vain olla siinä Lyran vieressä ja olla vielä hetken se pikkupentu joka olin ollut.
//Lyra :’(
