Iltarusko
//Kirjoittaja: Ampiainen
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisö
”Niin, kyllähän me voisimmekin”, Malvaruusu aloitti ja tökkäsi käpälällään inhoten lemuavaa tölkkiä ja katsahti sitten taas minua, ”mutta luulen, ettei se ole kovin kannattavaa.”
kohohauttin yllättyneenä lapojani ja kallistin kysyvästi päätääni:
”Mitä sinä tarkoitat?” Kysyin hämmästyneenä.
Malvaruusu huokaisi turhautuneena ja minä aloin kaivelemaan roskia ruuan toivossa sillä halusin saada jotain, napasin sieltä jonkun rukalta maistuvan esineen ja nousin ylös kuuntelemaan malvaruusun selitystä.
”Katsos kun Päivänsäde on minun siskoni ja tämän Yhteisön johtaja. Minä luulen, ettei hän pitäisi siitä, että sinä komentelet minua tuolla tavalla, olenhan kuitenkin yksi tämän Yhteisön tärkeimmistä jäsenistä”, Malvaruusu lausahti rauhallisella äänellä ja istahti alas.aloin miettiskelemään mitä naaras tarkoitti…
”Sitä paitsi minä en usko, että sinä yksin löydät edes mitään syötävää. Jos todistat minulle osaavasi edes jotakin, voin ehkäpä puhua puolestasi Päivänsäteelle. Kenties hän alkaa pian jopa luottamaan sinuun, kunhan vain ensin ansaitset minun luottamukseni”, Malvaruusu lisäsi vielä ja kohotti ylpeänä leukaansa ylemmäs. Jäin toljotamaan naarasta hölmistyneenä, eikö hän muka huomannut että sain jo ruokaa!?
”Mutta malvaruusu, minähän sain jo ruokaa…”, hämästelin. Malvaruusu vain kohautti lapojaan. Asetuin taas tonkimaan roska-pöntöä ja huomasin jotain mielenkiintoista hajun perusteella, vetäisin sieltä otuksen joka kylläkin oli elossa sillä se oli rotta… mutta rotta oli jumissa otteessani vaikkakin rimpuilli mutta silti se ei päässyt irti. Mutta lopulta minä purin lujaa sen niskaa ja kuului pikkuinen rusaus.
”Minä sain rottan”, mutisin. Toivoin tehneeni vanhepaan naaraseen vaikutuksen… koska ihan oikeasti halusin saada johtajame luottamuksen ja sitä ennen malvaruusun luottamuksen. Mutta tuntui mahdottomalta saada malvaruusun vaikutus… upouduin ajatuksiini mutta hyvin pian selvitinkin jo ajatukseni ja aloin kasamaan ruokaa jonka olin saanut, vilkaisin malvaruusun suuntaan ja kysyin oliko naaras nähnyt kun napasin Sen rottan, naaras nyökkäsi melko välinpitämättömästi ja naukaisi että se ei riittänyt hänen luottamuksensa saamiseksi. Pudotin rottan ja sen maukaan näköisen ja hajuisen esineen ja aloin tonkimaan taas roskia itsekseni maristen, vedin sieltä jonkin ihmeen särjen ja lohen, Päätin että ne saavat riittää ja noukin kaikken Mitä olin saanut sieltä ja sitten me lähdimme tassutamaan takaisin siihen kaksijalan pesään missä asuimme. Kun olimme perillä niin ehdotin että malvaruusu ja minä voisimme jakaa kaikken Mitä olin saanut ruokaa hakiessa. Malvaruusu nyökkäsi ja aloimme syömään, annoin naaralle särjen ja sen hyvän tuoksuisen esineen. Malvaruusu alkoi syömään mutta ei vilkaisutkaan minua syödessään, minä aloitin syömisen rottasta ja melkein yökkäsin rottan pahalle maulle päätin että en syö sitä ja työnsin sen sivuun toivoen että joku joka voisi pitää sitä löytäisi Sen, aloin syömään sitä lohta joka oli aika pahaa mutta tiesin että minun oli pakko syödä jotakin! Joten minä söin sen irvistelen älötävälle maulle, nousin istumaan ja aloin suukimaan sotkuista turkkiani aloittaen kyljestä ja odotin siinä samalla että malvaruusu olisi valmis, en kehdannut kysyä malvaruusulta olinko saanut naaran luottamuksen ja puhuisiko hän sisarensa Kanssa? En ollut varma en ehkä koskaan saisi tietää vastausta…
//Malva?
