Iltarusko
//Kirjoittaja: Ampiainen
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisö
Pyörin ympyrää miettien miten voisin saada keijukaisen luottamuksen.
*Ehkä saan hänen luottamuksensa jos tapaisin jonkun eloklaanin kissan? Tai havoitaisin vakavasti?* kyselin mieteleänä mielessäni. Lopulta tajusin olevani hyvin nälkäinen käänhähdin ympäri kohti, tuoresaliskasaa mutta se oli tyhjä…
”Mitä ei tuoresalista?” Hämästelin.
”No sitten minun varmaan kannattaa pyytää jotakuta tulemaan mukaan salistaman”, tuhahdin harmissaani. Katselin ympärilleni ja huomasin Leopardin toisella puolella aukiota.
”Ehkei häntä hän on vaihtunut minua jo todella monta kertaa ehkä voisin enemin pyytää vaikka hyökyaaltoa?” Mietiskelin. Tassutin kollia kohti mutta joku toinen ehti ensin hänen luokseen ja lähti pois hyökyaalto perässän.
”Hiirenpapanat on kai pakko pyytää Leopardia vahtimaan minua!” Sihadin harmissaani. Tassutin kevein askelin naaran luokse
”hei Leopardi, haluaisitko tulaa mukaani metsään?” Kysyin hymyillen.
”Kyllä minä voin tulla”, leopardi naukaisi hymyillen ja nousi seisomaan. Lähdimme kävelemään uloskäynille. Katsahdin naaraseen mieteleänä, mitenköhän hän sai keijukaisen luottamuksen?
”Leopardi… miten sinä sait keijukaisen luottamuksen?” Kysyin hymyillen. Naaras katsoi minua hämillään ja naukaisi.
”En muista, olen pahoillani”, leopardi vastasi pahoitelen.
Tassutin vain eteenpäin suu auki ristaan varalta.
*Ei hiiren hiirtä*, harmittelin. Kunnes kuulin lehtien kahinaa ja haistoin kanin.
*Kani!* iloitsin. Hiivin hiljaa kania kohti kunnes näin sen, katselin mihin se oli menossa ja singahdin kanin tielle.olin Hyppäänytbkanin huomataa suoraan sen eteen se vinkaisi ja lähti juoksemaan pois päin. Lähdin juoksemaan sitä kohti, kunnes hyppäsin koska tiesin että en jaksaisi juosta enään kovin kauaa.
Pureuduin kanin kurkkun se kirkui tuskasta mutta en välittänyt.
*Se on vain kani! Se on vain kani!”kiljun mielessäni yrittäen taustela tahtoa päästä kani vapaaksi. Purin kanin niskat nurin.
*Minun kannata haudata tämä, ja salistaa lisää Ristaa”, mietiskelin. Tassutin leopardin luo naaras kunnes tajusin että naaras olikin ollut aivan kanoillani.
”Leopardi mitä teen tälle kanille? Aijoin salistaa vielä lisää”, kysyin hymyillen.
”Hmm, minä voin kantaa sitä”, Leopardi naukaisi lempeästi
”kiitos Leopardi”, tokaisin nopeasti ja pudotin kanin naaran jalkojen juureen.
”Mutta muista että et voi poistua näköpiiristäni”, leopardi huomauti lempeästi.
”Kyllä, kyllä”, huokaisin. Lähdin hiipimään suurta puuta kohti, olin nähnyt siellä vilahduksen ja olin aivan varma että se oli ollut orava. Hyppäsin hiljaa ääntä päästämättä ja hyökkäsin nopeasti oravan kimppuun, purin sen kuoliaaksi ennen kuin ehdin katua yhtään. Nousin istumaan orava suusani.
”Sainpas sen!” Kiljaisin vahingossa vähän liian kovaan ääneen. Lähdin tassutamaan lähemmäs leopardia.
”Lähdetään takaisin leiriin”, naukaisin leopardille. Lähdimme kävelemään takaisin leiriin.
”Mina voin kantaa nyt molempia ovathan ne molemmat minun saamaani”, naukaisin hymyillen. Leopardi pudoti kanin maahan ja minä napasin sen maasta. Jatkoimme matkaa leiriin asti, kitiin leopardia ja tassutin tuoresaliskasalle ja pudotin oravan ja kanin sinne ja napasin seuraavaksi hiiren. Tassutin kauemmas tuoresaliskasasta, istuiduin ja aloin syömään.
*tuolla on Cosmos Ruususen kanssa ja tuolla taas lyra emonsa kanssa, vaikka mitä se minulle kuuluu? No ei mitenkään!* mietiskelin.
