Iltarusko
//Kirjoittaja: Ampiainen
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisö
//TAISTELUTARINA
Mustavalkoinen Naaras rilpuili irti minusta sihahdin harmistunena, yhtäkkiä tunsin jotain painavaa kyljessäni vilkaisin sitä hiirenaivoista kollia olin jo rapaisemassa kollia kipakasti korville mutta Ruusunen veti kollin nopeasti pois ja Sihahti.
”Pelkuri!” Ruusunen sihahti kollille. Kolli sihahti ja loikkasi Ruususen päälle. Hän yritti painaa Ruususen maahan, mutta Ruusunen onnistui ravistamaan kollin päältään. Yhtäkkiä päätin hyökätä kollin kimppuun ja sillä välin se täysi-ikäinen eloklaanilainen yritti hyökätä klaanitoverinsa avuksi, mutta Ruusunen ehti ensin. Hän kaatoi naaraan, joka ei ollut huoman Ruususen tulevan. Kissa oli kuitenkin nopeasti pystyssä. Hän katsoi Ruususta vihaisesti ja Ruusunen samalla mitalla takaisin. Mutta lopulta Lopetin naaraiden tapelua ja keskityin nyt täysin rinnoin pikku hiirenaivoon. Työnsin kynteni esille ja sivalsin lujaa kollin naama. Hän rääkäisi kivusta ja raapaisi minua kylkeen, katselin ympärilleni miettien voisiko muiden kissojen taisteluista apua minulle. Huomasin jonkun ravistelevan pienempää kissa mutta siitä ei olisi apua sillä olin itse pienikokoisempi kuin tämä hiirenaivoa. luovuttiin ja rastoin vain haavan kollin vatsaan, kolli kompuroi kauemmas minusta ja rääkäisi kivusta. Pompahindin pystyyn ja loikkasin kollin ylitse rääkäisten varovasti. Kolli ei huomioinut minun sillä tavalla kuin olin toivonut hän vain kääntyi ja ärähti minulle vihaisena. Kolli lähti juoksemaan minua kohti mutta minä vain loikasin pois kollin tieltä ja pudotauduin hänen selkäänsä, pureuduin lujasti kollin lapaan. Kolli rapii maata vihaisena samalla kun minä ratelin hänen selkäänsä.
Yhtäkkiä tunsin jonkun kissan repäisevän minut irti kollista, aloin raivoamaan ja raapaisin vihaisena kissan naama kissa kirkaisi ja hoiperteli kauemmas minusta, sitten hän katosi ympärillämme melskaavaan taisteluun. Käännyin sutuspääisäni takaisin kollia päin mutta hän oli kadonnut. Rääkäisin raivoisani ja aloin etsimään sitä hiirenaivoa aloin jäljittämään sitä täyttää typerystä hänpä ei tiennyt että olen täydellinen jäljittämään kissoja ja kaikkea muutakin nyt vain kuvittelin kollin olevaan riistaa kun huomasin kollin ruskean turkkin aloin hiipimään hiiren hiljaa lähemäs kollia, hyökkäsin raivokaan rääkäisyn saatelemana.
Kolli tuijoti minua vihaisena ärähdellen, aloin ratelemaan kollin lapaa ja kylkiä silmissäni loisti suutumus ja raivo. Ärähtelin vihaisena kollille ja sitten loikasin kauemmas hänestä annoin hyödyömän repanan nousta pystyyn ja sitten katsahdin kollin oikeaa kylkeä hyökätä hämäykseksi vasempaan kylkeen, kolli rääkäisi raivosta ja kivusta. Hänen silmänsän loisti täysi raivo hän ärisi lakamata. Lopulta hän ärähti.
”Miksi teidän hiirepapanoiden piti tulla tänne!?” Kolli raivosi. En välittänyt kollin raivosta vaan raistoin vain kollin pehmeää vatsa karvaa samalla kun sujahdin typeryksen ali kollin takapäässä tarauduin kollin häntään ja purin kaikkin voimin, kolli rääkyi ja rääkyi kivusta kun kolli suvaitsi lopeta niin aivan ensimmäiseksi hänen oli pakko hyökätä kiimpuuni mutta olin lähtenyt ja jäänyt kollin taakseni autaakseni Ruususta sitä naarasta vastaan ärähdin naaralle samalla kun Ruusunen kynsi naaran selkään pitkiä haavoja, mietiskelin miksi ihmeessä tältä naaralta puutui häntä.
”miksi sinulta puuttuu häntä? Oletko syntynyt ilman häntää? Vai oletko katkaisut sen itse pois?” Kysyin kylmällä äänellä. Naaras tuijotti minua vihaisena ja sihahti vihaisena ja hämmästyneenä
”Mitä väliä?” Naaras sihisi. Heilauttin hääntäni turhautuneena, nostin tassuni ja läimäytin naarasta naamalle hiljentääen hänet. Jopa se kirotu kolli oli parempi vastus. Kuulin takaani äänen joka sai minut vihaiseksi, se kolli oli löytänyt minut sekamelskasta! Käännyin mutta se oli virhe kolli ei ollut huomannut minua vielä joten oikeastaan minä autoin hiirenaivoa. Kolli juoksi minua kohti kynnet esillä ja raivon kiilto silmissään. Siirryin siivun ja kolli törmäsi toverinssa. Katselin kuinka kolli yritino etsiä minua naaran luota lopulta minulta pääsi vahingossa mrau-naurahdus. Tukin nopeasti suuni hänälläni mutta liian myöhään kolli oli nimittäin jo kimpusani hän raapi naamani ja kylkiäni sähädin ja ratelin kollin naama toivoen että siihen jäisi ikuinen arpi. Kolli kyllä perääntyi kivusta ja verta kyllä oli paljon mutta olin tehnyt todella pientä jälkeä joka lähtee parissa päivässä. Kolli huusi sotahuudon, mietin hölmistyneenä että mitä tuo hiiren aivo tekee? mutta sainkin sen nopeammin kuin olin kuvitellut niin selville hän oli halunnut saada minut hämileni ja mitä pahinta hän oli onnistunut. Tunnsin terävät kynnet Turkkissani ja päästiin vertahytävän kirkaisun, hyökkäsin pelkällä raivon vimmalla kollin kiimpuun aloin raapimaan puremaan ja sylkemään raivosta.
Kolli rastoi naamani ja sai minut perääntymään kivusta.
”Taas! Miksi aina juuri siihen kohtaan!?” Rääkäisin kivusta. Kollin silmissä loisti oivalltava kiltoo silmissään. Aukasin silmääni mutta en nähnyt yhtään mitään naamassa olevan haavan takia! Minä vielä näytän tuolle pelkurille taivaan merkit!! Olin aivan silmitömän raivoisani hyökkäsin kirotun kollin kuvatksen päälle ja rastoin hänen varmtsanssa havaa jonka olin tehnyt aiemmin kollille, tuhoaisin kolli. Klaanin ja saisin keijukaisen luottamuksen.
”Jätän sinut henkiin vain jota voit nähdä klaansisi kuolevan!” Ärisin kollille. Kolli ei huomioinut sano Misiani hän vain puraisi häntääni jonka olin vahingossa asettanut kollin hänän likelle.
Rääkäisin raivosta ja kivusta näin silmissäni vain kipua, Ajattelin Vasamaa
*E-emo, miksi sinun piti kuolla?* Kysyin surulisena. Nousin ylös ja yritin tapella suruani ja kirotua kollia vastaan, en millään voisi voittaa kollia jos en voita emon menetystä… lopulta päätin luopua emon ajattelusta ja aloin tapelemaan lujempaa ja ytimekkäämiin lopulta kolli kaatui selälleen ja minä saatoin havitella kollin kurkkua mutta ennen kuin ehdin tehdä mitään niin se naaras repäisi minut irti hänestä.
Käänsin Katseeni naaraseen ja huomasin Ruususen vaanivat naarasta olin aivan varma että hän yritti yllättää naaran ja niin tapahtui sillä Naaras säikähti suunnattomasti Ruusunen hyökätä hänen kimpunsa takaa päin. Naaras rääkäisi tyrmistyksestä ja kivusta. Läimäytin naaran naama terävillä kynsilläni. Käännyin kollia kohti ja puraisin tämän lapaa ja kynsin molempia kylkiä yhtä aikaa.
Kolli rimpuilli rimpuilemasta päästyään. Hän sähisi yrittäen saada oteen kurkustani irotin oteeni ja juoksin Ruusunen luo, puskutin ja huohottin henkästyneenä.
”Ruusunen taistelaan näitä hiirenaivoja vastaan rinnakkain!” Huudahin lähätäen. Ruusunen nyökkäsi ja asetuime selkä vasten selkä, aloimme ratelemaan kollia ja naarasta sain pari osumaa kollin naaman ja kuulin takaani kiljaisun
*Ruusunen taisi osua siihen naaraseen”, ajattelin omahyväinen ilme kasvoillaani
Jatkoimme sivaltelua ja minä sähisin raivoisani ja Ruusunen oli aivan hiljaa ja sivalsi lujaa sitä naarasta olin katsellut sitä niin innoissani eteen ollut huomannut kollia, hän raapaisi minua lujaa kylkeen ja minä horjahdin hölmistyneenä mutta sen seurauksena kaadoin vahingossa Ruususen ja itseni.
Kompuroin pystyyn ja katselin nolostunena Ruususta joka tuijotti minua vihaisena. Kolli ja naaras olivat saartaneet meidät.
”Miten nyt suu pannaan?” Kolli irvailli. Sähähdin vihaisena ja hyökkäsin kollin kiimpuun ja aloimme kierimään maassa sähisevänä ja sihisevänä karvakassana.
”sinä senkin hiirenaivo! saastakassa! Typerys! ” raivosin kollille. Pyörimme yhä lujempaa eteenpäin kunnes yhtäkkiä törmäsimme Ruususen ja naaraseen jotka olivat kiertäneet ympyrää ja miettineet ensimmäistä siirtoa
\Ruusunen? Viha? Kuutamo?
