Iltarusko
//Kirjoittaja: Ampiainen
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisö
//TAISTELUTARINA
”Viimeinen varoitus, pentu”, hän ärisi minulle, katsoin kollia uhkaavasti. “Jos nyt peräännyt ja annat minun viedä tyttäreni pois täältä, säästän sinut. Muussa tapauksessa en ole vastuussa seuraamuksista.”
*Pentu? En minä ole pentu?* sihadin tyrmistyneenä ja ärsyntyneenä.
”Ei! Minun on jatkettava!” Sihadin vihaisena.
”Muista en vastaa seurauksista”, kolli huomauti. Katselin ympärillenin mietiskelen miten voisin jatkaa tapellua, hyökäsin nopeasti ja ytimekkäästi kynnetesillä kollin päälle kun olin hänen päällään painoin kynteni kinni hänen turkinssa. Kolli sihisi ja yriti ravistella minut pois päältään, mutta pidin lujasti kiinni ja yritin tehdä tapopuraisun, siis sellaisen millaisen tein riistalekin. Pureuduin kollin niiskan ja kolli huudahti kivusta ja yhtäkkiä kierähti ympäri ja minä jäin alle, jäin siihen hetkeksi pökeryksisä. Yritin etsiä sumeilla silmilläni kollia ja loppulta tarkensin katseeni tämän tumman ruskean tuurkiin ja vielä tummempiin tabby-kuvioihin.kompuroin ylös puudustelen päätäni selvitääkseni ajatuksiani ja hyppäsin taas kollin kimppuun. kolli sihahti harmistunena ja nousi takajaloilleen rapaisten minua naaman saamiseen kohtaan mihin hän oli jo osunut, pudistelin päätäni mutta verta vain valui silmilleni.
”Miksi sinä noin teit?” Kysyin vihaisena. Hän ei vastannut vaan hyökkäsi minun kimpuni.
”Hei!” Sihadin tyrmistyneenä. Läimin kollin naama veren sokaisemana, en nähnyt yhtikäs mitään.
”Luovutatko viimeinkin?” Kolli kysyi kynnet verisinä.
”No, en todellakaan!” Ärähdin.
loikasin pystyn ja Aloin läpsimään kollin naama, lopetin huohotaen. huohottin henkästyneenä ja vilkuilin kollin silmiin varautunenan sitä että kolli hyökkäsi kimpuni. Lopulta loikasin kollin viereen ja kolli katsahti minua hölmistyneenä ja kääntyi äkkiä minun puoleni, pureuduin kollin lapaan sihisten. Kolli ravisteli minut irti ja puraisi minua hännästä ja minä kiljaisin kivusta silmät lajeteen. Käännyin katsomaan suoraan kollin silmiin vaikka vieläkin silmissäni oli punertavat vertaa! Pureuduin vihaisena kollin takajalan kimppuun. Kolli ravisti minut vaivattomasti irti ja puraisi minun lapaani, huudahin kivusta ja tuijotin tuijottamasta päästyäni. Silmissäni leimahti vihan liekki.
Loikasin vihan sokaisemana ja aloin puremaan ja rapimaan kollin turkkia kolli katsoi minua jäänsinisin silmin. Kyristyin ja yritin tehdä liikeen jonka yksi kissa oli juuri tehnyt toisaalla. olin kollin edessä kun olin varmasti valmis niin loikasin ja viilsin kollin naama ylähältä alas asti.
Kolli nosti käpälänssä ja läimäytti minua kovaa ja ytimekkäästi laapani. Lenähdin vähän matkan päähän kollista, kolli katsahti minua ja sitten hän yritti lähteä naaran ruumiin kanssa pois. Tokeniin nopeasti ja lähdin kollin perään, vaikka minua väsytti niin minun oli aivan pakko onnistua siinä mitä olinkaan tekemässä. Loikasin kollin selkään takaa päin hän oli ilmiselvästi luluut minun luovuttaneen tai jotain kun oli yritänyt pakoon! Puristin kollin karvoja lujaa ja kumaruin yritän hamuilla haampaillani kollin kurkkua, Mutta en millään yltänyt. Kolli alkoi ravistelemaan Turkkian ja sai minut taipumaan tipahdin maahan ja aloin pyristellemään ylös. Lopulta pääsin pystyyn. Vilkaisten kollin silmiä kollin silmissä loisti suutumus.
Katselin ympärilleni väsyneenä, kunnes huomasin hopeanharmaan naaran tummemman haarmailla raidoilla ja smaragdin vihreillä silmillä.
*Mikä hänen nimensä nyt taas olikaan?* mietin.
*Ruusunen! Hänen nimensä on Ruusunen!* oivalsin. Naaras vilkaisi minua ja tassuti luokseni, mietiskelin aikooko naaras auttaa minua. Naaras ei oikeastaan vilkaisutkaan häntä vaan hyökkäsi vain kollin niiskan, huohottin siinä hetkiseen ja sitten loikasin naaran avuksi, saimme painollamme kollin painetua maahan, loikasin nopeasti pois kollin päältä ja käänsin hänet ja tuijotin kollin jääsinisiin silmiin.
Ja painoin nopeasti tassuni Kollin rinnan päälle, työnsin kynnet syvälle kollin lihaan. Tumman ruskean kollin silmät suurenivat kivusta sillä samalla Ruusunen purii kollin häntää, lopulta kolli keräsi kaiken voimansa ja loikasi. Kaaduin maahan hämmästyneenä ja vihaisena, kompuroin pystyyn ja sihadin kollille vihaisella äänellä kolli kääntyi mutta se oli virhe sillä samaan aikaan Ruusunen loikasi kollin päälle kolli katui maahan tyrmistyneenä. tassutin kollin eteen kylmän viileästi ja kysyin hymyillen.
”Haluatko nähdä miten tapoin tyttäresi?” Kysyin hymyillen. Kolli vain tuijotti minua vihan kiltoo silmissään ja hän yritti kaikkin voimin päästä pois Ruususen alta mutta Ruusunen vain tiukensi otetaan kollin kollin silmissä paistoi myös selvä upumus ja kipu.
Nostin tassuni ja läimäytin kollia naamaan, kollin silmissä loisti viha ja suutumus. Ruusunen helitii otetaan ja katsahti minua. Yhtäkkiä kolli ponisti Luojaa ilmaan niin että Ruusunen lensi kauniissa kaaressa karhunvatuka pöheiköön.
”Tuota… anteeksi….”, sopersin tyrmistyneenä. Kolli ei kumminkaan kuunelut vaan vihan voimalla hyppäsi mahtavalla loikalla päälleni ja alkoi rakastamaan karvojani selästä, kyljistä lopuksi hän pureutui laapanii. Aloin rimpuilemaan yhä vain kovempaa, yhtäkkiä Ruusunen repäisi kollin irti minusta. katselin kajahtanuta kollia ja Ruususta nousin hoipereleen pystyyn ja aloin hoipertelemaan Ruususta ja kollia kohti kun olin perillä niin minä läimäytin kollia heikosti ja jäin suosiolla sivuun hetkeksi minua pyöryti. Katselin kuinka kolli ja Ruusunen kierivät maassa sähisevännä karvansasana. Lopulta nousin ja menin autamaan Ruususta.
Naaras oli kyljellään kollin alla verisellä turkillaan näkyi monta havaa hyökkäsin puolustaamaan Ruususta ja repäisin kollin irti hänestä mutta kolli lennähti vahingossa päälleni, kollin alla oli todella kuuma. Lopulta hän kääntyi ympäri ja puri minua. Kiljaisin kivusta ja yhtäkkiä silmissäni alkoi sumeta mutta pudistelin päätäni selvitääkseni ajatuksiani ja yritin nostaa kollia pois päältäni lopulta kierähdin ja nousin ylös kissan päältä. Yhtäkkiä ilman varoitusta ja mitään kolli hyökkäsi oikean takatassuni kiimpuun ja rastoi siihen syvän haavan vedin veriseen takajalkani nopeasti pois ja Aloin nilkutamaan Ruususen luo ja kuiskasin
”Ruusunen me emme voi voittaa häntä yksin meidän on tehtävä yhteistyötä”, kuiskasin hiljaa naaran korvaan, naaras vilkaisi minua ja ja nousimme yhtäaikaa ylös ja loikasimme meitä isomman kollin eteen ja puraisin hänen etutassuiaan ja samalla Ruusunen rastoi kollin kylkiä , kolli vilkuili ympärilleen ja mieti kumman kissan kimppuun hyökkäisi.
Lopulta hän hyökkäsi minun kimpuni mutta olin nopeampi ja livahdin hänen alitseen rapaisten hänen vatsaansa ja lopulta olin hänen takapäässä puolella pureuduin kollin häntään ja hän kiljaisi kivusta ja alkoi sähisemään ja sihisemään raivoissaan. Purin vain haamasta enkä päästänyt irti! Lopulta siirryin vastapäätä Ruususta ja aloin repimään ja rastamaan kollin turkkia kyljestä, lopulta kolli lyyhistyi maahan tyrmistyneenä hän ei ollut pökertynyt mutta hän ilmi selvästi oli todella upunuut.
*Vihaan eloklaania.. mutta en edes tiedä miksi?* Hämästelin. Hauaksin kollin hännästä ja aloin Koskimaan lujaaa kollin häntää mutta lopetin kun kolli sähisemään minulle vihasta leimuavin silmin.
Aloin säätimään kollia takaisin sähisin vihasta leimuavin silmin ja pystyssä olevien karvojen kerra jota näyttäisin isommalta kuin oikeasti olin. Vihasta leimuavien silmieni takia en huomannut olenkaan mitään mitä tein hyökkäsin vain vihaisen kollin päälle ja aloin ratelemaan kollin vatsaa karvoja ja kylkiä ja ja kaikea mahdollista olin niin vihainen että en edes tajunnut mitä tein.
Sähähdin kollille ja Aloin ratelemaan kollin naama ja verta vain pulppusi jokaisesta haavasta. Silmissäni loisti julma valo, katsoin kollin silmiin ja silmissäni alkoi sumeta tyrmistyksestä.
*Olinko taipamassa hänet?* kysyin tyrmistyksestä. Kolli lentäti minut nopeasti pois päältään ja sitten hän kompuroi ylös ja hyökkäsi kimpuni.
\Ruusunen? Hiili?
