Into
//Kirjoittaja: Untuva
//Erakko | Kuolonklaanin reviiri
Heräsin Taavin huutoon. Hetkessä olin valveilla hätääntyneenä. Meitä kohti rynnisti useampia kissoja, en edes ehtinyt laskemaan montako niitä oli. Ainakin silmämääräisesti enemmän kuin meitä. Suuri kolli joukon kärjessä oli iskeytymässä tuimana Taavin kimppuun, mutta onneksi Terttu ehti väliin. En kuitenkaan ehtinyt kauaa keskittyä kahteen toveriini, kun huomasin, kuinka yksi kissoista iskeytyi Kaikuun kiinni. Nopeasti päättyi pennun elämä vieraan kissan kynsiin. Kuinka kehtasivat! Kuinka uskalsivat! Kuinka saattoivat! Silmäni ammottivat kauhusta. Taavi ja Terttu taistelivat hengestään, ja pian Ressunkin luona oli kaksi kissaa kiertämässä tätä. Molemmat kissoista olivat suurempia kuin Ressu, punaruskea ja toinen tummanharmaa. Ressun katse oli sellainen, millaisena en ollut sitä vielä ikinä nähnyt. Olin nähnyt hänet vihaisena, mutten koskaan tällaisena. Hän suorastaan huokui vihaa. Kolli oli juuri todistanut läheltä pikkuruisen pennun kuoleman, eikä hän antaisi sitä anteeksi. Ikinä. Täysin raivon vallassa toverini puolusti henkeään, mutta ei se riittänyt näille verenhimoisille olennoille. Punaruskea kolli painoi Ressun maahan ja nopeasti tummanharmaa oli tämän kurkussa kiinni. Korvia repivä huuto ja huomasin, kuinka kallisarvoisen ystäväni katse lasittui. Teki mieli oksentaa tähän paikkaan. Ehkä teinkin niin. En ollut varma. Huomasin kookkaan vaaleanruskean turkin omaavan naaraan juoksevan minua kohti. Pyörähdin ympäri ja lähdin pötkimään pakoon niin lujaa kuin tassuistani suinkaan pääsin. Kuulin askeleet vähintäänkin yhtä nopeina takanani. Sydän takoi rinnassani hakaten tietään ulos. Ei sekään kestänyt tällaista. Voi Kaiku! Voi Ressu! Voi Taavi ja Terttu! Vaikka kuinka yritin tarpoa eteenpäin askeleet eivät vaimenneet takanani. Ja sitten –
Kaikki kävi niin nopeasti. Naaras iskeytyi kiinni häntääni ja pysäytti etenemiseni. Lysähdin vatsalleni maahan. Kynnet tarttuivat selkääni ja riuhtaisivat minut ympäri selälleni. Vatsani oli täysin paljas, kaulani myös. Päälläni naaras ei aikaillut vaan toimi heti. Tunsin kuinka verta alkoi pulputa vuolaasti ulos. Sitten en enää tuntenutkaan mitään. Räpyttelin silmiäni, mutta ympäristö hämärtyi näkökentässäni. Hiljalleen vaivuin ikuiseen uneen, josta minua ei saisi hereille ikinä.
