Järkäleloikka
//Kirjoittaja: Aura
//Luopio | Tuntematon alue
Tuijotin tympääntyneenä Maxia. En voinut yhtyä sydämeni valittuni mielipiteeseen. Minusta tuon liikkeessä ei ollut mitään hienoa, todellisen taistelijan ei tarvinnut esitellä taitojaan koko kansalle. Mutta kun Max vihjasi minun olevan pelkuri, astuin esiin.
“Se on Järkäleloikka. Eikö sinulla ole sen vertaa kunnioitusta, että opettelisit edes nimeni?” murahdin ja tunsin taas Tyrskytiikerin laskeneen häntänsä minun lavalleni rauhoittelevana eleenä.
“Relaa jäbä, ei se ole nyt niin tarkkaa. Pidetään hei hauskaa, eiks ni?” Max naukaisi ja kurtistin kulmiani toisen oudolle tavalle puhua. En edes tiennyt mitä ‘jäbä’ tarkoitti. Olin kuullut Maxin kertoneen Tyrskytiikerille, että hän tuli kaukaa, joten se varmaan selitti kollin puhetavan. En kuitenkaan pitänyt siitä enkä pitänyt siitä miten kollilta ei herunut lainkaan kunnioitusta. Se sai karvani nousemaan pystyyn. Tunsin molempien kollien odottavat katseet niskassani ja yritin keksiä taisteluliikettä näytettäväksi, mutta pääni löi tyhjää. Olin varsin hyvä taistelija, mutta en keksinyt ainuttakaan tarpeeksi hyvää liikettä.
“Tälläinen taisteluliikkeiden näyttäminen nyt on ihan typerää ja turhaa. Keksisitte jotain oikeasti hyödyllistä tekemistä”, mutisin lopulta, kun hiljaisuus oli laskeutunut meidän ylle. Käännyin ja katsoin vuoron perään molempia kolleja.
“Miksi sinä olet noin tylsä? Tekisit jotain hauskaa, niin sinun ei tarvitsisi koko ajan valittaa kaikesta. Minusta ainakin on mukavaa viettää teidän kanssa aikaa tai ainakin Tyrskytiikerin kanssa. Sinä sen sijaan tunnut pilaavan koko tunnelman”, Max naukaisi närkästyneenä ja kohautti olkiaan. Vilkaisin Tyrskytiikeriä ja kohotin kulmiani kysyäkseni, että pitäisikö meidän mennä, mutta kolli pudisteli päätään. En voinut ymmärtää mitä kumppanini tässä kollissa näki.
“Minulla ainakin on hauskaa”, raidallinen kolli lopulta vastasi ja jouduin tyytymään kohtalooni viettää iltapäivää Maxin seurassa. Mietin mitä ihmettä minä olin tehnyt väärin, kun olin saanut Maxin kirouksena meidän idylliin? Ullan ja Sepon luona oli ollut niin rauhallista. Edes lähestyvä lehtikato ei ollut saanut minua niin huolestuneeksi, mutta nyt.. Olin ihan varma, että Max oli tullut syömään meidän kaikki hiiret ja joutuisimme taistelemaan viimeisistä rippeistäkin.
//Tyrkkyyy?
