Järkäleloikka
//Kirjoittaja: Aura
//Erakko | Kujakissayhteisön lähialueet
Järkäleloikkaa piti naamansa pokerina, vaikka häntä huvitti Tyrskytiikerin ilme. Toinenhan katsoi kuollutta käärmettä kuin variksenruokaa. Kolli tiedosti, että suurin osa kissoista ei pitänyt käärmeistä. Mutta hän piti, käärmeet olivat Järkäleloikan suurinta herkkua. Vesi kihosi Järkäleloikan kielelle, kun hän vain ajattelikin käärmeen syömistä.
”Herkkua se on”, kolli yritti rohkaista Tyrskytiikeriä, joka ei vieläkään uhkunut intoa. Kolli kuitenkin haukkasi käärmeestä ja teki parhaansa saadakseen revittyä sitkeästä lihasta palasen. Kolli virnisti, kun Tyrskytiikeri sai palasen nielaistua. Tyrskytiikerin turkki oli inhosta ja kylmistä väreistä pörhistynyt lähes täyteen mittaansa. Järkäleloikka tyrskähti, kun kolli heitti käärmeen takaisin hänelle ja irvisti inhosta.
”Tämä on hyvää, tämän parempaa ruokaa kissat eivät voi syödä! Ajattele kaikkia muitakin matelijoita, sammakoita ja liskoja. Nam nam!” Järkäleloikka naukui virnuillen, hieman kiusoittelevalla äänensävyllä, sillä Tyrskytiikeri tuskin tämän jälkeen enää suostuisi käärmeen kaltaisia saaliita syömään. Järkäleloikka nappasi käärmeen leukoihinsa ja näpäytti toista hännällään leikkisästi.
”Meidän pitäisi varmaankin jo palata takaisin yhteisön pariin. Tiedäthän, saamme muuten satikutia Keijukaiselta”, kollikissa naurahti tuhahduksen kera. Jos kaikki olisi hänestä kiinni, hän lähtisi Tyrskytiikerin kanssa pois.
”Kun saatte Mesitähden pois pelistä, mitä sitten? Palaatko sinä takaisin Eloklaaniin, oatko päällikön paikan? Vai mitä sinä meinasit?” tummaturkkinen kissa kysyi hiljaisella ja matalalla äänellä. Toisen vastaus jopa hieman pelotti häntä, mitä jos se olisi myönteinen… Järkäleloikka sukaisi rintaturkkiaan ja vaipui ajatuksiensa pariin. Hän pelkäsi sitä, että Tyrskytiikeri hylkäisi hänet tai kuolisi taistelussa. Pelkäsi, vaikka ei myöntäisi sitä koskaan.
//Tyrsky?
