Järkäleloikka
//Kirjoittaja: Aura
//Erakko | Kujakissayhteisö
Järkäleloikka kohotti kulmiaan Tyrskytiikerin miettiessä vastausta hänen kysymykseensä. Sisimmässään kolli pelkäsi naaraan vastausta ja helpottui, kun toinen ei tiennyt. Kollilla ei ollut vielä selvää suunnitelmaa jatkolle. Tyrskytiikeri jatkoi sitten:
”Kaipa se selviää aikanaan. Sitä paitsi, emmehän voi edes tietää, onnistummeko kukistamaan Mesitähteä. Saatamme ihan hyvin kaikki epäonnistua surkeasti yrittäessä ja kuolla.”
Järkäleloikka katsoi ystäväänsä vakavana, toisen vastaus oli karu, mutta aivan oikea. Mesitähdellä oli suojana kokonainen klaani täynnä taistelutaitoisia kissoja. Heidän olisi saatava joukkoihinsa enemmän kissoja tai sitten vain kehitettävä suunnitelmaa.
”Niin…”, Järkäleloikka mutisi ja räpäytti silmiään.
”No, ei synkistellä sitä nyt liikaa”, Tyrskytiikeri tokaisi sitten ja nousi seisomaan. Järkäleloikka nappasi käärmeen leukoihinsa, sillä hän kyllä aterioisi tämän. Sanoisivat muut mitä hyvänsä.
”Tähtiklaani yksin tietää, mitä tulee tapahtumaan”, Tyrskytiikeri lisäsi vielä ja kollin sanat saivat tummaturkkisen kissan hämmästyneiksi. Mikä ihmeen Tähtiklaani, oliko klaaneja enemmänkin? Entisen kuolonklaanilaisen silmiin tuo klaani kuulosti hänestä oudolta ja asia jäi hieman vaivaamaan Järkäleloikkaa. Kollikissa lähti vaitonaisena ystävänsä perässä kohti yhteisön majapaikkaa.
Oli kulunut jo jonkinmoinen tovi siitä, kun kaksikko oli nujertanut erakot kujakissayhteisön alueelta. Se oli lisännyt katupartioiden määrää, jotta taistelutilanteet eivät pääsisi toistumaan. Järkäleloikka suki takakäpäläänsä pienessä hiljaisuudessa, sillä osa kissoista oli lähtenyt jo partioimaan. Järkäleloikka nautti siitä, että pesässä ei ollut kovinkaan montaa kissaa. Tummaturkkinen sukaisi etukäpäläänsä ja havahtui, kun hän huomasi Tyrskytiikerin nostaneen päätään. Raidallinen kissa vaikutti hämmentyneeltä, olikohan toinen nähnyt painajaista tai muuta kurjaa unta? Järkäleloikka sukaisi vielä muutaman kerran turkkiaan, joka oli mennyt pörröön unien jäljeltä.
”Huomenta, unikeko”, Järkäleloikka murahti ja keskeytti sukimisensa. Hän nousi ylös ja tassutteli jurona ystävänsä luokse. Tyrskytiikeri toivotti myös huomenet ja haukotteli sanojensa päätteeksi. Kollin suusta pääsi huvittuneen kuuloinen tuhahdus.
”En kai minä nyt niin pitkään nukkunut”, Tyrskytiikeri maukaisi ja venytteli etukäpäliään.
”Vai?” raitaturkki varmisti sinisilmäiseltä kissalta, joka tuhahti.
”Nukuit, suurin osa kissoista on jo partioimassa tai etsimässä meille syötävää”, Järkäleloikka totesi huvittuneena.
”Mikä se Tähtiklaani on? Joku toinen klaaniko?” Järkäleloikka kysyi suorasukaisesti ja räpäytti silmiään. Hän halusi tietää ja toivoi, että Tyrskytiikeri osaisi vastata hänen kysymykseensä. Pieni uteliaisuus kipinöi erakon sisällä, kun hän katsoi Tyrskytiikeriä odottavaisena. Odottaessaan toisen vastausta Järkäleloikka sukaisi muutaman kerran paksua häntäänsä ja kääntyi sitten taas Tyrskytiikerin puoleen.
//Tyrskyli? 😉
