Järkäleloikka
//Kirjoittaja: Aura
//Erakko | Tuntematon alue
//VIIKONLOPUN KP-BOOSTI
Iskin Maxia kynsilläni kuonoon ja yritin tarttua kollia korvasta, mutta Max potkaisi minut vahvalla takapotkulla märkään maahan. Ulahdin, kun selkäni osui puun juureen ja yritin nousta ylös, mutta Max piti minut maassa. Piiskaava sade teki taistelemisesta vaikeaa. Ruoho oli muuttunut vaarallisen liukkaaksi ja sade haittasi näkemistä. En kuitenkaan antaisi sen estää minua. Mikään ei voisi estää minua puolustamasta asemaani Tyrskytiikerin kumppanina.
“Tämä selvitetään tässä ja nyt”, murisin ja iskin kynteni Maxiin, kuka oli kumartunut ylleni. Tämän yön jälkeen kolli saisi lähtöpassit lopullisesti ja Tyrskytiikerikin huomaisi minkälainen hiirenaivo tuo mahtailija oli. Max rimpuili itsensä otteestani irti ja ärähti. Kolli oli iskemässä käpäläänsä kasvoihini, kunnes hätääntynyt kiljaisu keskeytti meidän taistelun.
“Lopettakaa, mitä täällä tapahtuu? Miksi Tyrskytiikeri makaa elottomana maassa?” Ulla huusi myrskyn ylitse ja sai Maxin jättämään minut rauhaan. Nousin mahdollisimman nopeasti ja vilkaisin tulijoihin. Seppo seisoi Ullan rinnalla vihaisen ja pettyneen oloisena, kun taas Ulla oli enemmän huolestunut. Salama iski jälleen ja sai meidän käpäliin vauhtia. Pian olimme kaikki Tyrskytiikerin ympärillä, mitä kollille oli tapahtunut? Nuuskin Tyrskytiikerin kasvoja ja värähdin haistaessani veren. Oliko kolliin iskenyt salama, olikohan se mahdollista?
“En voi uskoa, että olette tuollaisia tappelupukareita! Meidän tilallamme ei tuollaisia tappeluita suvaita!” Seppo jyrähti vihaisena, mutta Ulla hiljensi kumppaninsa yhdellä hännän huiskautuksella.
“Nyt ei ole aikaa tällaiselle! Meidän pitää saada Tyrskytiikeri hoitoon, kaksijalkamme auttaa varmasti”, Ulla huolehti ja ohjeisti meitä nostamaan kollin selkäämme. Sukaisin varovaisesti Tyrskytiikerin korvaa ja kumarruin, jotta muut voisivat nostaa Tyrskytiikerin selkääni. Sen jälkeen lähdimme tassuttelemaan täydessä hiljaisuudessa kohti asuinpaikkaamme. Myrsky ei ollut ottanut laantuakseen ja nyt minua jo alkoi oikeasti huolestuttamaan. Tyrskytiikeri pitäisi saada hoitoon.
Käperryin olkapedille karvapalloksi. Minullakin oli haavoja, mutta ne olivat turkkini alla piilossa. Sen sijaan Ullan ja Sepon kaksijalat olivat ottaneet myös Maxin hoitoonsa. Minä itse uskoin, että selviäisin ihan vain ottamalla muutaman päivän taukoa työtehtävistäni. Sen sijaan Tyrskytiikeri tarvitsisi Ullan ja Sepon mukaan todennäköisesti kaksijalkaa, joka oli erikoistunut kissojen hoitamiseen. Olin kuullut heidän kutsuvan sitä leikkaajaksi. Se kuulosti vaaralliselta ja oudolta, mutta luotin heihin. En ollut kaksijalkojen suurin fani enkä erityisemmin luottanut heihin, mutta Ulla ja Seppo olivat vannottaneet heidän kaksijalkojen olevan kissojen ystäviä. Ainakin he olivat vaikuttaneet huolestuneilta, kun Ulla oli käynyt herättämässä heidät. Suljin silmäni ja ajattelin nukkumista, mutta tiesin jo nyt, että en saisi nukuttua silmäystäkään. En voinut olla kantamatta huolta kumppanistani tai siitä, että jos hän nyt kuolisi, olleet riidoissa. Halusin sopia kollin kanssa, mutta halusin hänen myös ymmärtävän Maxin olevan täysi hiirenaivo.
//Tyrsky? DD:
KP-boosti käytössä
