Järkäleloikka
//Kirjoittaja: Aura
//Hahmon sijainti:
//Eloklaanin reviiri
Järkäleloikka loikoili Eloklaanin entisessä leirissä. Kolli makasi ketarat ojollaan ja tarkkaili hiljaisena aukiota. Kharon ulkoilutti jälkikasvuaan, joista valkoturkkinen naaras näytti harjoittelevan taisteluliikkeitä isänsä häntään. Järkäleloikka tuhahti huvittuneena näylle, mutta pian hänen kasvoilleen palasi sama tuttu, vakava ilme. Missäköhän Tyrskytiikeri oli? Raidallinen kolli pyöri tummaturkkisen kissan mietteissä. Entinen eloklaanilainen oli poistunut aiemmin partion matkaan eikä toinen ollut vielä palannut. Se hermostutti Järkäleloikkaa, jonka luonne oli hieman pehmentynyt Tyrskytiikerin myötä. Mokoma kolli, yhteisöläinen ajatteli huvittuneena ja hyväntuulisena. Kolli oli suojelevainen mitä tuli hänen kumppaniinsa ja Järkäleloikka järkeili, että olisi parasta mennä tarkistamaan tilanne. Hän tiesi kumppaninsa pärjäävän eloklaanilaisille, mutta jos jotain olisi silti sattunut… Tummunut taivas hermostutti Järkäleloikkaa entisestään. Jos tulisi vaikka ukkonen ja puu kaatuisi Tyrskytiikerin päälle! Selvä, se riitti. Järkäleloikka nousi nopeasti pystyyn ja ravisteli pitkää turkkiaan. Hänen turkkinsa hieman pöllysi ja oli epäsiistin näköinen, mutta se oli kollille tuttua eikä hänellä ollut nyt aikaa turkin siistimiseen. Olisi löydettävä Tyrskytiikeri! Tummaturkkinen kissa lähti tassuttelemaan kohti Eloklaanin leirin suuaukkoa, mutta kääntyi kuullessaan nau’untaa:
“Hei, olet ilmeisesti menossa ulos leiristä? Voin varmaan tulla mukaasi?”
Kollin siniset silmät kohtasivat naaraan omat, vihreät silmät ja kolli kohautti olkiaan. Hän mietti hetken, kaksi silmäparia toisaalta olisi parempi, kuin vain yksi. Iltarusko-niminen naaras oli saapunut Kujakissayhteisöön vasta hetki sitten eikä hän saanut poistua leiristä yksin, sillä naaras saattaisi suunnitella pakoa. Kaipa Järkäleloikan pitäisi ottaa toinen mukaansa, sillä hän halusi minimoida naaraan mahdolliset karkuyritykset. Ja kunhan he vain löytäisivät Tyrskytiikerin, voisivat he saalistaa. Hiirenkorva oli tavoittanut klaanit ja yhteisön, joka merkitsi käärmeiden heräämistä. Se taas merkitsi herkkuateriaa Järkäleloikalle!
“Hyvä on, sinä voit tulla mukaani”, Järkäleloikka maukaisi matalalla äänellä ja nyökkäsi sen merkiksi, että Iltarusko voisi mennä hänen edellään. Hän pitäisi naarasta tarkasti silmällä koko ulkoilureissun ajan. Tummaturkkinen oli vahtinut Iltaruskoa muutaman kerran ja havainnut naaraan olevan aika tyly kuumapää. Toinen tuntui suuttuvan helposti eikä naaraalta herunut kovinkaan paljoa ystävällisiä sanoja muille yhteisöläisille.
“Tule, mennään tänne päin”, Järkäleloikka ohjeisti uutta yhteisön jäsentä ja maisteli ilmaa. Hänen pitäisi vain saada Tyrskytiikeristä hajujälki. Järkäleloikka tarkkaili sivusilmällä Iltaruskoa ja naksautti kieltään aina, jos naaras eksyi liian kauas. Tummaturkkinen kissa tarkkaili täplikästä naarasta, joka jäljitti parhaillaan saaliseläintä.
//Iltarusko?
