Järkäleloikka
//Kirjoittaja: Aura
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisö
Järkäleloikka yllättyi hieman Nefirin hymystä. Hymyt eivät olleet kujakissayhteisön valttikortti. Järkäleloikka ei ollut varsinaisesti tottunut niihin, hänen mestarinsa Tuimakatsekaan ei ollut aurinkoisin pakkaus. Nefiri naukui hänelle, että ei aluksi viihtynyt kujakissayhteisössä, sillä oli tullut aluksi vain Keijukaisen pakottamana. Naaras kuitenkin jatkoi olevansa nyt kiitollinen yhteisön tuomasta turvasta ja ruoasta. Järkäleloikka nyökkäsi Nefirille, olikohan tuo entinen erakko vaiko katujen kasvattamana kulkuri?
”Kasvoitko kaksijalkalassa vaiko metsissä?” Järkäleloikka kysyi tapansa mukaan hyvin matalalla, suorastaan möreällä äänellään. Jos Nefiri oli tottunut elämään metsissä, se voisi selittää miksi oli ollut aluksi vaikea viihtyä yhteisössä. Toki myös moni muukin asia selittäisi sen, kuten jos oli tottunut elämään yksin tai kulkemaan vapaasti. Järkäleloikka ei viihtynyt kaksijalkalassa, mutta sitä hän ei voisi kuuna päivänä sanoa ääneen. Kollilla ei ollut luottamusta muihin, kuka tahansa voisi laverrella asian Keijukaiselle ja hän voisi saada vaikka kuolemantuomion. Sitä Järkäleloikka ei kaivannut, oli parempi vain ylistää yhteisöelämää. Valkea naaras naukaisi viihtyvänsä hyvin ja haukkasi sitten lihasta pienen palasen. Pureskeltuaan sen, kääntyi naaras yhteisötoverinsa puoleen ja kysyi miten Järkäleloikka viihtyi yhteisössä, sekä kuinka kauan kolli oli ollut yhteisön jäsenenä. Tummaturkkinen kissa mietti hetken. Siitä tuntui olevan ikuisuus, kun Tyrskytassu oli kiinnittänyt huomionsa ja kolli oli lähtenyt silloisen kuolonklaanilaisen perään.
”Siitä tuntuu olevan jo tovi. Se oli sitä aikaa, kun Keijukainen, Mäihä ja Tyrskytiikeri olivat klaanien metsässä Kuolonklaanissa. Olin itse Kuolonklaanin oppilaana ja lähdin heidän mukaansa”, Järkäleloikka kertoi ja varoi paljastamasta liikaa yksityiskohtia itsestään. Lyhyen keskustelun perusteella häneltä ei vielä luottoa herunut, mutta hän piti siitä, että Nefiri ei ollut kaikista puhelian kissa.
”Viihdyn yhteisössä, minun oli kai tarkoitus omistaa elämäni sen palvomiselle”, Järkäleloikka mutisi monotoonisella äänellä, josta saattoi arvata, että lause oli vain ulkoa opittu fraasi. Järkäleloikka räpäytti silmiään ja katsahti sitten Nefiriin vakavana. Kollin katseesta ei voinut päätellä paljoa mitään, olihan Järkäleloikka suorastaan tunnettu vakavista ja paikoin jopa ilmeettömistä katseistaan.
//Nefiri?
