Järkäleloikka
//Kirjoittaja: Aura
//Hahmon sijainti:
//Klaanien lähialueet
Järkäleloikka värähti Tyrskytiikerin kosketuksesta. Ensimmäistä kertaa hän uskaltautui jopa nauttia siitä ja myöntää itselleen, että se tuntui hyvältä. Kollin kasvoille muodostui hienoinen hymy ja hän yritti parhaansa hymyillessään lempeästi. Kollikissan sydän sykähti, kun Tyrskytiikeri naukui, että ei nähnyt tummaturkkista kissaa pelkkänä ystävänään ja pienen tauon jälkeen lisäsi pitävänsä siitä, jos saisi kutsua Järkäleloikkaa kumppanikseen. Entisestä kuolonklaanilaisesta tuntui, että hänen sydämensä hakkaisi tiensä irti hänen rinnastaan. Järkäleloikka ei saanut katsettaan irti Tyrskytiikerin kasvoista ja lopulta tajusi sanoakin jotain:
”Minäkin pitäisin siitä kovin, kumppani.”
Järkäleloikan kasvoilla oli hienoinen virne, kun hän kutsui yhteisöläistä kumppanikseen. Tämän onnellisempi hän ei voisi enää olla.
”Teet minut onnelliseksi, Tyrskytiikeri. Haluan vain, että sinä tiedät sen”, kolli sopersi toiselle ja väräytti korvaansa. Oli hyvin harvinaista, että kollin katseessa oli lämpöä, mutta nyt sitä oli havaittavissa. Hänen katseensa oli tarkoitettu vain ja ainoastaan Tyrskytiikerille, hänen Tyrskytiikerilleen. Järkäleloikka halusi suojella kollia hengellään ja oli valmis tekemään vaikka ja mitä toisen hyväksi. Hän halusi pitää Tyrskytiikerin, hänen kumppaninsa turvassa.
”Ajatella, että me olemme nyt takaisin täällä. Täältä kaikki alkoi”, Järkäleloikka naukaisi hiljaisella ja matalla äänellä. Hänen päässään vilisi erinäisiä muistoja hänen oppilasajoistaan, pentuajoistaan hänellä ei ollut kovinkaan paljoa muistoja; ainakaan kovin hyviä.
”Mainitsit minulle joskus Tähtiklaanista, olisin kiinnostunut kuulemaan siitä lisää. Millainen paikka se on? Vastaako se Pimeyden Metsää? Tiedätkö sinä mitään Pimeyden Metsästä?” tummaturkkinen kissa kysyi ja hivuttautui vaivihkaa lähemmäksi kumppaniaan. Aluksi kollien hännät vain hipaisivat toisiaan, mutta tovin jälkeen Järkäleloikka rohkaistui ja hän kääräisi häntänsä toisen hännän ympärille. Järkäleloikka nojautui hellästi rotevaan Tyrskytiikeriin ja hautasi kasvonsa kumppaninsa kaulaan. Kollikissa tunsi suurta lämpöä sydämessään nojaillessaan kolliin, johon hän oli halunnut nojata jo kuiden ajan näin.
//Tyrsky? <3
