Järkäleloikka
//Kirjoittaja: Aura
//Erakko | Kujakissayhteisön lähialueet
Järkäleloikka tuhahti huvittuneena, kun Tyrskytiikeri kutsui Keijukaisen jengiä hulluiksi. Sitä suurin osa kissoista todella oli, etenkin Keijukainen itse. Moni kissa lukeutui hulluiksi kollin silmissä, vaikka hän ei sitä ääneen sanonutkaan.
”Minä?” Järkäleloikka naukaisi hämmästyneenä, kun kolli naukui hänen helpottavan harmaaturkkisen naaraan sietämistä. Järkäleloikka tunsi samoin ja ajatteli, että Keijukainen olisi täysin sietämätön ilman Tyrskytiikeriä. Kujakissayhteisössä ei olisi järkeä ilman raidallista kollia.
”Kaltaistasi körilästä käytetään mielellään hyväksi haastavissa operaatioissa, eikä ole oikein, että sinua kohdellaan kuin jotakin ajattelematonta ja tunteetonta työkalua. Sinussa on niin paljon enemmän”, Tyrskytiikeri naukui vakavoituen ja sai tummaturkkisen kissan nolostumaan. Häntä oli todella helppo käyttää hyväksi, mutta Järkäleloikka ei oikein välittänyt siitä. Kolli kohautti olkiaan hiljaisena, mutta virnisti sitten.
”Ai paljon enemmän? Mitä vai? Lihaksieni ja pitkän turkkini lisäksi”, Järkäleloikka virnuili ja tuuppasi toista toverillisesti.
”Mutta vakavasti ottaen, en välitä niin paljoa. Ainakin minulla olisi jokin tehtävä, haluan olla hyödyksi kissoille”, Järkäleloikka naukui hiljaisella äänellä ja lisäsi mielessään, että silloin kissat eivät ainakaan hylkäisi häntä.
”Ei kauaksi, katsohan”, entinen kuolonklaanilainen naukaisi arvoituksellisesti ja tassutteli pienen laatikon luokse. Hän nosti pahvisen laatikon, jonka alta paljastui kyykäärme. Järkäleloikka vetäisi luikeromaisen otuksen esiin ja heitti käärmeen Tyrskytiikerille, joka nappasi hämmentyneenä kopin otuksesta. Tyrskytiikeri ei näyttänyt nauttivan kovinkaan paljoa vallitsevasta tilanteesta ja kolli katsoi huvittuneena Tyrskytiikeriä.
”Maista maista, saatat yllättyä”, kollikissa kehotti ystäväänsä maistamaan luikeromaista otusta. Järkäleloikka istahti sopivalle etäisyydelle ja katsoa tapitti Tyrskytiikeriä uteliaana. Kollin kasvoille hiipi virnuileva hymy hänen katsellessa kulmiensa alta Tyrskytiikeriä. Miten raidallinen näyttikin tässä valaistuksessa jotenkin erilaiselta..? Mikä tämä tunne oli?! Moni ei uskaltaisi edes koskea kuolleeseen käärmeeseen, kolli olikin ollut aina Järkäleloikan mielestä rohkeista rohkein…
// Tyrsky? 😉
