Järkäleloikka
//Kirjoittaja: Aura
//Luopio | Tuntematon alue
Järkäleloikka kohotti kulmaansa uteliaana, Tyrskytiikeri osasi olla niin mahdottoman salamyhkäinen tapaus.. Kolli tuhahti itsekseen huvittuneena, mutta lähti kuitenkin hetken päästä reippain askelin raitaturkkisen kollin perään.
“Etkö pysy enää perässäni, oletko sinä tullut.. vanhaksi?” Tyrskytiikeri tyrskähti viikset värähtäen ja Järkäleloikka päästi matalan “mrrau”, äänen.
“Minä näytän sinulle kuka tässä on tullut vanhaksi”, tummaturkkinen ja suurikokoinen kissa vastasi kiusoitellen. Mokomakin karvapallo.. Järkäleloikka pyyhkäisi lunta rinnuksiltaan, tämä lehtikato vaikutti edellistä kylmemmältä. Onneksi heillä oli suojaisa koti missä asua. Ei tarvitsisi miettiä tyypillisiä lehtikadon murheita. Hänellä oli sitä paitsi kaikki hyvin, kunhan vain Tyrskytiikeri oli hänen kanssaan. Lopulta he pääsivät navetalle, josta oli tullut molemmille tuttu paikka. Harvase päivä he auttoivat Seppoa ja Ullaa askareissa. Ja suoraan sanottuna Järkäleloikka viihtyi askareita tehdessään. Hän viihtyi latokissojen seurassa. Kollin silmät suurenivat hieman, kun Tyrskytiikeri johdatti hänet pienen lehmän luokse. Kolli tuijotti sitä kummastuneena, mikä kumma se tuo oli?
“No, pakko myöntää, että onhan se”, kolli myöntyi ja vastasi toisen lempeään tuuppaukseen samanlaisella eleellä. Kun Tyrskytiikeri nosti Päivänsäteen esille, kollin sydämessä muljahti. Naaraan nimi toi esiin myös huonoja muistoja Kujakissayhteisöstä, mutta Järkäleloikka ymmärsi, että Päivänsäde oli ollut Tyrskytiikerille hyvin rakas. Olihan naaras kollin kasvattipentu. Kollikissa laski päänsä toisen lapojen päälle lohduttaakseen kumppaniaan. Hän tunsi kollia kohtaan suurta myötätuntoa.
“Tulet varmasti näkemään täällä paljon vasikoita, ehkä jopa.. Ehkä jopa joskus kokemaan jotain samanlaista, mitä sinä koit Päivänsäteen kanssa. Jos sinä vain haluat, olisit loistava isä”, entinen kuolonklaanilainen murahti matalalla äänellä. He eivät olleet kamalasti pennuista puhuneet, mutta Järkäleloikka kasvattaisi tulevaisuudessa mielellään tomeria karvapalloja. Ainoa ongelma oli vain, että kaksi kollia ei voisi saada pentuja. Järkäleloikka oli kuitenkin jokseenkin luottavainen, että asiat järjestyisivät. Sitä paitsi voisi olla, että Tyrskytiikeri ei edes haluaisi pentuja. Kolli vilkaisi taas vasikkaan, joka tapitti kissakaksikkoa silmät suurina ja se sai kollikissan hymähtämään. Eläinvasikat ja -pennut olivat hänestä suloisia, vaikka hän ei sitä ääneen myöntäisikään..
//Tyrkky?<3
