Järkäletassu
//Kirjoittaja: Aura
//Erakko |
Järkäletassu kyhjötti kaksijalanpesän raunioiden nurkassa käpälät vatsansa alla ja katse ilmeettömästi tassuihin kohdistettuna. Kolli nuokkui, häntä väsytti tämä kujakissaelämä eikä hän ollut vieläkään sisäistänyt tätä kaikkea. Hän oli vain lähtenyt, jättänyt Kuolonklaanin ja klaanikissan elämän taakseen. Kaikki muuttui kertaheitolla, tätä hän ei ollut ajatellut. Järkäletassusta oli pitänyt tulla luottosoturi ja uskollinen klaanitoveri, miten tässä näin oli päässyt käymään..? Järkäletassu sulki siniset silmänsä väsyneenä ja mietti kaikkea. Olikohan Tuimakatse etsinyt häntä? Oltiinko hänet julistettu luopioksi ja petturiksi? Kolli ei halunnut ajatella olevansa luopio ja petturi, eihän hän sellainen ollut! Järkäletassun häntä liikahteli hieman, hän oli nukkunut huonosti täällä. Järkäletassu vain oli varuillaan, hän ei luottanut muihin. Kaikki oli uutta, uudet naamat ja paikat. Hän tunsi itsensä melkein kotikisuksi, mutta itsehän kolli oli halunnut lähteä muiden mukaan. Kyllähän Järkäletassu olisi voinut kertoa hiippailunsa syyt ja lähteä, mutta jokin siinä lähdössä oli tuntunut oikealta. Maidon lämmin tuoksu leijaili hänen kuonoonsa ja havahdutti hermostuneen erakon hereille. Hänen siniset silmänsä katselivat Leopardia, pentuja ja Keijukaista. Tyrskytassu oli muutaman muun kanssa tekemässä jotain, ei Järkäletassu ollut niin tarkkaan Keijukaisen ohjeistusta kuunnellut. Hänestä harmaalla naaraalla oli kumma nimi, niin aurinkoinen. Vaikka toinen oli osoittautunut aivan eri kissaksi eikä kolli edelleenkään tullut toisen kanssa oikein toimeen. Hänestä Keijukainen oli outo, mitä Tyrskytassu näki Keijukaisessa ja toisinpäin? Järkäletassu ei ollut suhteiden ja tunteiden asiantuntija, joten kaipa siinä oli jotain.. syvällistä? Järkäletassun keho nytkähteli muutaman kerran, kun kollikissa oli vaipumassa uneen. Hän kuitenkin havahtui hereille kuullessaan mekkalaa, kissat olivat palanneet. Entisen kuolonklaanilaisen silmät siirtyivät Tyrskytassuun, joka tassutteli varovaisesti Järkäletassun luokse. Järkäletassu nousi istumaan ja lipaisi vaivihkaa hampaitaan. Raidallinen kolli ehdotti epävarmasti kävelyreissua ja vältteli tummaturkkisen katsetta, Järkäletassu tuijotti toista pitkään pistävillä silmillään. Lopulta hän nyökkäsi toiselle hiljaisesti ja lähti seuraamaan toista. Tyrskytassu vielä huikkasi Keijukaiselle, että he lähtisivät etsimään ruokaa ja saivat harmaalta naaraalta epäluuloisen katseen. Kumma katti, toisaalta luottiko hän Keijukaiseen? Ei. Ehkä toinen epäili, että he karkaisivat tai suunnittelisivat jotain muuta. Järkäletassu seurasi toista hiljaisesti ja katseli siniset silmät tuikkien hämärää maisemaa. Taivaanrantaa värjäsi eri sävyt ja kaksijalkalan ylle oli laskeutunut suorastaan aavemaisen kammottava hiljaisuus. Kolli säpsähti hirviön murinaa, joka kuului jostain kauempaa. Hän silotti pörhistyneen turkkinsa nopeasti ja tarkkaili maisemaa yhä varautuneemmin. Punaturkkinen kolli johdatti hänet kiiltävien laatikoiden luokse. Järkäletassu oli oppinut, että sieltä löytyi kaksijalkojen ruokaa. Häntä hieman ällötti syödä kotikisuruokaa, mutta ei Keijukainen metsään halunnut. Tähän olisi nyt vain totuttava. Järkäletassu tonki maassa makaavia tuoresaalin tähteitä hiljaisesti ja siirteli edes jotain syötävän näköisiä syrjään. Tyrskytassu naukaisi sitten, että hänellä olisi jotain kerrottavaa.
”Mitä?” kollikissa mumahti hiljaisella äänellä ja katsoi toista jopa hieman uteliaana. Tyrskytassu kertoi sitten menneisyydestään, että hän oli Eloklaanista ja oli tappanut mestarinsa, joka oli sattumoisin Mesitähden poika. Järkäletassu katsoi toista eikä hänen ilmekään värähtänyt.
”Minä ymmärrän sinua, se selittää monta asiaa sinussa. Kuten sen omituisen positiivisuutesi Kuolonklaanissa. En minä sinua kahelina pidä tai mitään muutakaan. Tai pidä pahana kissana”, Järkäletassu naukaisi pitkän hiljaisuuden jälkeen ja luimisti hieman korviaan. ”Sinä ja Keijukainen, te olette outo pari”, Järkäletassu töksäytti vielä ja räpäytti sinisiä silmiään. Järkäletassu nosteli tassujaan hermostuneena.
”Vaikka minä tutustuisin kyllä mielelläni siihen oikeaan Tyrskytassuun”, tummaturkkinen kolli lopulta naukaisi toiselle ja katsoi toista varovaisesti, hänen sininen katseensa yhtä pistävänä kuin aina.
//Tyrsky?
// 521 sanaa
