Järkäletassu
//Kirjoittaja: Aura
//Erakko |
Järkäletassu istui pienellä kujalla hiljaisena. Hän oli käynyt etsimässä kadonneita, Päivänsädettä ja Haavetassua. Kolli ei pitänyt siitä ilmapiiristä mikä yhteisössä vallitsi, kaikki syyttivät Tyrskytiikeriä naaraan katoamisesta. Kaikki paitsi hän. Kolli ei syyttänyt raitaturkkista asiasta. Järkäletassu oli vain ottanut etäisyyttä hieman kaikkiin, yhteisössä eläminen oli erilaista kuin klaanissa ja hänellä oli kestänyt aika pitkään tuttua siihen. Silti pitkäturkkinen tunsi ulkopuolisuutta ja olikin vetäytynyt yhä enemmän omaan kuoreensa. Kollikissa huokaisi hiljaa ja loikkasi metallisen pöntön päältä alas. Järkäletassu väräytti korvaansa ja katseli pimeähköä kujaa. Hän mietti mitä Kuolonklaanille kuului. Oliko vanha Punatähti edelleen vallassa? Järkäletassu ei ollut puhunut mietteistä kenellekään, sillä hän ei halunnut muiden luulevan häntä epäuskolliseksi ja -luotettavaksi. Keijukainen heittäisi hänet takuulla ulos klaanista eikä hän muutenkaan pitänyt naaraasta kauheasti. Etenkään silloin, kun harmaaturkkinen oli Tyrskytiikerin seurassa.. Järkäletassu piirteli kynnellään maahan mietteliäänä. Millaista elämä tulisi olemaan, kun he hyökkäisivät Eloklaaniin? Oliko Tuimakatse etsinyt häntä? Hetken Järkäletassu pohti, että hän lähtisi jatkamaan kadonneen kaksikon etsimistä, mutta tuli siihen tulokseen, ettei Keijukainen arvostaisi sitä elettä kovin. Kolli oli yrittänyt muutenkin elää niin, että hän ei aiheuttaisi itselleen hallaa tai suututtaisi Keijukaista. Järkäletassu höristi korviaan kuullessaan askelia kaksijalkojen kaduilta ja lähti tassuttamaan kohti äänen aiheuttajaa. Tuttu Tyrskytiikeri tassutteli kujan lähistöllä ja tummanpuhuva Järkäletassu sulautui varjoihin.
”Tyrskytiikeri”, kolli naukaisi möreällä äänellään ja tassutteli esiin. Kolli nyökkäsi vanhemman tervehdykselle.
”Hei. Mitä sinä täällä teet tähän aikaan? On myöhä ja aika viileääkin”, Järkäletassu vastasi ja kohautti olkiaan. Pienen hiljaisuuden jälkeen entinen eloklaanilainen paljasti etsineensä Päivänsädettä ja lisäsi, ettei Järkäletassu saisi kertoa Keijukaiselle.
”Salaisuutesi on turvassa.. Ehkä voin sitten paljastaa, että minäkin olen etsinyt häntä. Sinun takiasi”, Järkäletassu mutisi ja ravisteli päätään. ”Tai siis yleisesti, olisihan hänet tärkeä löytää”, mustaturkkinen kohautti olkiaan ja mietti mitä sanoisi. ”Etsintäretkesi taisi olla yhtä epäonnistunut, kun omani”, kolli naurahti sanoja etsien. ”Mitä sinulle muuten kuuluu?” Järkäletassu maukaisi. Entinen oppilas nosteli tassujaan mietteliäänä.
// 301 sanaa
// Tyrskynen?
