Juova
//Kirjoittaja: Catty
//Erakko |
Aamuaurinko siivilöityi puiden välistä kanervapensaikkoon, jossa olin viettänyt yöni. Räpyttelin silmiäni ja nousin hitaasti jalkeille. Ojensin kehoni raidalliseen venytykseen. Nälkä kuristi vatsaani. Minun olisi syötävä pian.
Ryömin ulos yöpymispaikastani. Tänään jättäisin sen ja lähtisin taas kulkemaan. Kulkemaan jonnekin. En tiedä minne. Ei sillä oikeastaan ollut edes väliä, olin yksin ja olin vapaa kulkemaan sinne minne halusin.
En olisi kuitenkaan halunnut olla yksin. Suru painoi mieltäni, kun vain ajattelinkin kuollutta emoani ja veljeäni, sekä toista veljeäni, josta olin eksynyt. Etsittyäni häntä usean neljännesosakuun ajan, se ei ollut tuottanut tulosta. Siitä lähtien olin taivaltanut yksin.
Emo oli opettanut minua hieman metsästämään. Lähinnä olin tarkkaillut, kun emo oli saalistanut pesämme vieressä vanhoja hiiriä ja ottanut emolta mallia, mutta en silti ollut läheskään yhtä hyvä kuin hän.
Sain vainun vesimyyrästä, joka tuli läheisen puron luota. Lähdin vaanimaan myyrää, joka oli pysähtynyt tonkimaan jäätynyttä puron vartta. Olin vain ketunmitan päässä saaliistani, mutta jokin sai sen havahtumaan ja ennen kuin huomasinkaan, vesimyyrä oli kadonnut koloonsa. Huokaisin ja istahdin maahan lavat lysähtäneinä. En ollut perinyt emoni hyviä saalistustaitoja ja aloin pohtia oliko isäni hyvä saalistamaan. Kuka hän nyt ikinä sitten olikaan.
Pienen etsinnän jälkeen olin saanut saalistettua vanhan ja pienen hiiren. Se oli ollut helppo saada, sillä lehtikato oli varmaankin heikentänyt sen.
Olin saapunut auringonlaskuun mennessä paikkaan, joka oli kaunista koivumetsää. Haistoin metsässä vieraiden kissojen tuoksuja, melko tuoreita vielä. Olin varma, että jonkinlainen kissalauma asuisi tämän metsän lähellä. Metsä ei ollut kovin suuri, mutta ajattelin että voisin viettää siinä yöni. Kaivoin itselleni kuopan maahan yhden koivun viereen ja tasoittelin sen käpälilläni sileäksi, kuten emo oli opettanut. Kävin makaamaan vuoteelleni ja tuijotin metsän rajassa olevia puita, joiden takaa pilkotti nummimaata. Aurinko oli juuri painumassa nummien taakse. Se oli viimeinen asia jonka näin, ennen kuin nukahdin.
//287 sanaa
