Jupiter
//Kirjoittaja: Sirius
//Erakko | Klaanien läheinen kaksijalkala
Tassuttelin Höyhenen vierellä. Meillä oli ollut taas riitaa. Höyhen katseli viereisiä pensaita. Turkkiani kihelmöi. Odotin että pensaista syöksyisi kettu tai mäyrä. Höyhen singahti pensaaseen. Tuijotin perään. ”Höyhen?” kysyin. ”Mitä?” Höyhen kummasteli. Hänellä oli suussaan mehevä orava. ”Sait saaliin!” ilahduin. ”Niin.” Höyhen vastasi. Nyökkäsin. Ilma muuttui hetki hetkeltä kylmemmäksi. Oli hyvä saada riistaa varalle. Höyhen hypplehti eteenpäin. ”Minne nyt?” kysyin. ”Jonnekin.” Höyhen totesi. Syvällä sisimmässäni toivoin, ettemme löytäisi klaaneille. En halunnut menettää Höyhentä. Lähtisinkö vain pois ja jättäisin Höyhenen klaaneille? Tuijotin eteenpäin. Kuulin hienoista rapinaa puusta. Sieltä pyrähti lintu. Höyhen lähti perään. Juoksimme pitkän matkan kunnes pysähdyimme huohottaen puron ääreen. ”Pentujako tässä ollaan?” kiusoittelin Höyhentä. ”Ehkä sinä, mutta minä en!” Höyhen nauroi. Joimme vettä. Maa oli erittäin märkä. Höyhen hyppäsi puroon. Loikkasin Höyhenen viereen. Höyhen roiskaisi päälleni vettä. Kahlasin syvemmälle ja heitin takaisin. ”Osaatko uida?” selvitin. ”En kauheasti.” Höyhen totesi. Harpoin pois purosta. ”Katso tätä.” Höyhen kuiskasi. Käännyin heti katsomaan. Huomasin Höyhenen käpälien vieressä mustaa turkkia jossa oli tummanpunaisia veriläikkiä. ”Mitä tuo on?” hämmästelin. ”Kissan turkkia.” Höyhen vastasi. Huomasin että Höyhentä pelotti. Minuakin jännitti ajatus, että verinen musta kissa tulisi esiin. Nappasin tukon hampaisiini. ”Älä!” Höyhen ulvaisi. Heitin sen veteen. Veteen sekoittui verta. ”Mitä teit!” Höyhen kivahti. ”Mitä en!” sihahdin takaisin. Höyhenen karvat siloittuivat. ”Miksi ihmeessä heitit tuon?” Höyhen kummasteli. ”Etkö ymmärrä, että se verinen kissa voi olla täällä!” ”Eikä voi.” vastasin. ”Voipas!” Höyhen huudahti. ”Se voi olla vaikka missä.” ”Mitä se tekee karvatukolla?” minua lähes nauratti ajatus. ”Se voi suuttua.” Höyhen selitti. ”Tuskinpa nyt kuitenkaan.” vastasin. ”Usko minua, Jupiter!” Höyhen huudahti. ”Hyvä on, uskon!” vastasin. ”Voihan se olla täällä.” naukaisin. ”Karva kyllä oli aika tuoretta..” Höyhen ponkaisi eteenpäin odottaen kissan hyökkäävän. ”Meidän kannattaa lähteä.” sanoin. ”Se voi huomata!” Höyhen huutokuiskasi. ”Peitetään hajujäljet.” ehdotin. Höyhen nyökkäsi ja heitti jälkien päälle vettä. ”Ja nyt pois!” Höyhen älähti. Juoksimme pois niin kovaa etten edes huomannut. Tajusin vasta niityn reunassa että olimme joutuneet jonnekin muualle. Höyhentä ei näkynyt. Löysin muutaman tassunjäljen. Seurasin niitä kaksijalkalaan. ”Ei taas!” ajattelin. ”Ei typeriä kaksijalkoja!”
