Jupiter
//Kirjoittaja: Woln
//Erakko | Tuntematon alue
Hei!” ulvaisin ja lähdin Höyhenen perään. Höyhen hyppeli edelläni. Juoksimme pientä polkua pitkin kohti kaksijalkojen outoa häkkyrää. ”Jouduimme roskapaikalle.” tuhahdin. Höyhen katseli minua kysyvästi ja nyrpisti nenäänsä. ”Kauhea haju, eikö totta?” kysyin. ”Totta!” Höyhen sanoi ja yritti päästä pois. ”Missäköhän täällä on toinen tie?” kysyi Höyhen. ”En tiedä.” vastasin. ”Mennään katsomaan!” Tassutimme niljaista polkua pitkin. Paikka oli täynnä outoja kaksijalkojen juttuja, roskia, rottia, ja raatoja. Olin myös kuullut että joskus kaksijalat hylkäsivät kissansa sinne. Se oli kauhea paikka! Huomasin pienen hierakkapensaan niityn vieressä. ”Mennäänkö tuonne?” kysyin ja osoitin niittyä. ”Vaikka?” Höyhen kysyi. ”Ei täällä ole muita paikkoja.” Olin samaa mieltä Höyhenen kanssa. Emme halunneet jäädä nukkumaan roskapaikalle. Joskus lehtisateen aikaan isot hirviöt tulivat tuhoamaan roskat. Jotkut kissat olivat jääneet niiden kynsiin. Höyhen nappasi hierakkaa hampaisiinsa. ”Miksi sinä nyt tuota otit?” kysyin hämmästyneenä. ”Hierakka on yrttiä, jolla parannetaan naarmut.” vastasi Höyhen. En ollut kuullutkaan yrteistä. Ja että niillä parantuisi? Nyökkäsin vain hiljaa ja jatkoin matkaa. Tassutin pitkien vaaleiden korsien läpi. Ne viistivät turkkiani. ”Aih!” ulvaisin kivusta. ”Mitä nyt?” Höyhen kysyi huolestuneena. ”Ei mitään, pelkkä piikki vain.” vastasin. Höyhen katsoi tassujani. ”Piikki on aika syvällä.” Höyhen ilmoitti. ”Saako sen pois?” kysyin peloissani. ”Saa, mutta se voi sattua hiukan.” Höyhen vastasi. Nyökkäsin. Minulle ei ollut ennen käynyt näin. Ojensin tassuni Höyhenelle. Höyhen nappasi sen ja veti sen piiki irti. Piikki lähti. Tassusta vuoti hieman verta. Höyhen laittoi hierakanlehden tassuni päälle. Hän nappasi vielä hämähäkinseittiä ja kietoi tassuni sillä. ”Eiköhän tämä riitä.” Höyhen naukaisi ja nuolaisi tassuani.
”Höyhen?”
