Jupiter
//Kirjoittaja: Woln
//Erakko | Tuntematon alue
Jaksatko saalistaa?” Höyhen kysyi minulta. ”Kai.” vastasin. ”Selvä.” Höyhen tokaisi ja harppoi ulos pesästä. Menin Höyhenen perään. Höyhen kulki edelläni ja kiersi pientä, varjoista mäntypolkua. Oli ihanaa päästä vihdoin varjoon. Muualla oli niin kuuma, että sinne melkein paloi. ”Mistä löysit tämän polun?” kysyin. ”Kun kävin hakemassa yrttejä, niin huomasin kaksi puuta, ja pienen rotkon jonka vieressä oli tämä.” Höyhen vastasi. ”Ja on täällä lampikin, jos juoda haluat.” Ajatus kuulosti kieltämättä houkuttelevalta. ”Kuinka pitkä matka sinne lammelle on?” kysyin. ”Älä nyt taas väitä, että haluat mennä sinne!” Höyhen kiusoitteli. ”En todellakaan!” huudahdin. ”Jos sinä siis haluat.” Virnistin Höyhenelle ilkikurisesti. Höyhen hymyili. ”No, sinne on vain pari ketunmittaa.” Höyhen totesi. ”Ketunmittaa?” hämmästyin. En tiennyt mitä ketunmitta tarkoitti. Kai se oli joku klaanien asia. ”Niin, ketunmittaa.” Höyhen sanoi selvästi hämmästyneenä. Olin hiljaa. ”Aivan!” Höyhen yhtäkkiä huudahti. ”Mitä aivan?” ihmettelin. ”Etkö tiennyt mitä tarkoitti ketunmitta?” Höyhen kysyi. ”Totta kai tiesin!” valehtelin tyhmästi. En halunnut näyttää nololta Höyhenen edessä. Yritin pakottaa katseestani uskottavaa. Sain naamalleni vain hölmön hymyn ja pienen silmäntuikkeen. ”Voit kertoa minulle, jos et tiennyt.” Höyhen sanoi. ”En naura, enkä pilkkaa.” Olin hiljaa. En todellakaan myöntäisi sitä tässä! ”Ööh.. totta kai minä tiesin!” valehtelin taas. ”Ai.” Höyhen sanoi. ”Selvä.” Höyhen huiskautti häntäänsä. Löin itseäni päähän. Olin hirveä valehtelija. Valehtelin jopa ihastukselleni! ”No, tässä se lampi nyt olisi.” Höyhen sanoi. Kumarruin juomaan. Höyhen latki vettä hiljaisena. Vesi oli kirkasta, ja ihanan kylmää. ”Höyhen?” kysyin. Höyhen ei vastannut. ”Höyhen!” huusin napakasti.
”Höyhen?”
