Jupiter
//Kirjoittaja: Sirius
//Erakko | Tuntematon alue
Saattelin Katajatassua leiriin. Olin innoissani. Olin viimeinkin löytänyt poikani! Katajatassu ja Salamanteri kiirehtivät luokseni. ”Isä, isä! En enää ole Katajatassu.” hän maukui. Katsahdin häntä hämmentyneenä. Miten niin hän ei voisi olla Katajatassu? ”Olen Black.” Katajatassu maukui. Katselin häntä hetken hämmentyneenä. Yhtäkkiä tajusin. Hän oli muuttamassa nimeään!
”Miksi muutat nimeäsi? Mielestäni Katajatassu on hyvä nimi.” sanoin. Black pudisteli päätään.
”En ole klaanikissa enää.” hän vastasi, joskin hieman surullisella äänellä. Arvelin, että hän suri emoaan ja sisariaan. Hän ei ikinä saisi enää nähdä heitä. Paitsi, jos he tulisivat tänne! Se Henkäystähti, josta Black oli kertonut, oli selvästikin hurja ja vallanhimoinen. ’Se Henkäystähti on varmasti melkoinen ketunmieli!’ ajattelin tulistuneena. Black oli luvannut, että saisimme jutella leirissä asiat loppuun. Hetken päästä aukio avautui suureksi. Astelin eteen. Salamanteri juoksi viereeni.
”Tässä leirimme, Black.” esittelin. Black näytti kiinnostuneelta ja lähti heti haistelemaan pensasta. Salamanteri juoksi hänen peräänsä. ”Missä teidän pesänne on?” Black kysyi. Nyökkäsin kohti piikkihernepesää leirin toisella puolella. ”Minä nukun tuossa, Salamanteri tykkää usein nukkua tuossa puun kolossa. En ymmärrä sitä tapaa.” kuiskasin hänelle hiljaa. Salamanteri tunki väliimme.
”Mitä te kuiskitte minusta?” hän kysyi innoissaan.
”Kuule, Salamanteri, minulla on Blackin kanssa paljon puhuttavaa. Menisitkö vaikka metsään leikkimään?” kysyin, vaikka tiesin sen loukkaavan Salamanteria. Yritin peitellä sanojani.
”Joo, minä menen. Black, älä lähde minnekään! Minun täytyy näyttää sinulla monta paikkaa!” hän huudahti lähtiessään.
”Joo, moikka Salamanteri!” Black vastasi. Huokaisin ja istahdin Blackin eteen. Black istui myös. Avasin suuni aloittaakseni. En tiennyt, mitä sanoa ensimmäisenä. Yhtäkkiä keksin.
”Miksi lähdit? Siinä oli syynä se sota, mutta oliko sinulla toista syytä? Kohteliko sinua joku kaltoin?” kysyin ensimmäisenä. ’Aion kysyä vielä paljon.’ ajattelin. Black näytti miettivän. ”No, syynähän oli se sota. Toista syytä ei ollut…mutta minusta tuntui, että olen huonompi kuin muut.” hän vastasi hetken päästä. Black näytti siltä, että hän oli paljastanut suurimman salaisuutensa. Hän näytti surulliselta. Olin ihan kuin näkemässä pienen kyyneleen. Kiedoin häntäni hänen lavoilleen. Näin Blackissa paljon itseäni. Hän oli täsmälleen samanlainen, hiekanvärinen. Mutta luonteeltaan hän oli erilainen. Hän oli Höyhenen kaltainen. ”Et ole huonompi kuin muut. Miksi niin ajattelit?” kysyin häneltä. Black veti henkeä.
”No, Untuvatassua ja Hahtuvatassua kehuttiin koko ajan. He olivat vain yhdessä ja välttelivät minua.” Black totesi.
’Ei kuulosta heidän tapaiseltaan.’ mietin itsekseni.
”Mikä syy siihen nyt oli? Entä miten Höyhen ja muut voivat?” kysyin huolestuneena. Hetken päästä tajusin huolestumiseni olleen turhaa. Jos heille olisi sattunut jotain, kai Black olisi siitä kertonut jo aiemmin? Black heilautti häntäänsä. ”Ei heille mitään ole sattunut.” hän vastasi. Olin aistia äänessä katkeruuden. Oliko Black jotenkin vihainen?
